keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Keski-Suomen Kokoomusnuoret vaativat vastuuta energiapolitiikkaan

Keski-Suomen kokoomusnuoret ovat huolissaan suomen energiapolitiikkaan liittyvän kansalaiskeskustelun tasosta. Yksittäisten energiantuotantotapojen vastustamiseen jumittunut keskustelu ei ole rakentavaa. Tämän sijaan tulisi pystyä ennakkoluulottomaan, faktoihin perustuvaan politiikkaan, jonka pohjalta on mahdollista laatia realistinen suunnitelma tulevaisuuden energiatarpeen tyydyttämiseksi.

"Nykyisten teollisuuden tarjoamien työpaikkojen säilyttämisen ja uusien investointien mahdollistamisen takaa vastuullinen ja kestävä energiapolitiikka. Nyt tehtävät ratkaisut määrittelevät Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn vuosikymmeniksi globaalissa taloudessa", toteaa Keski-Suomen kokoomusnuorten puheenjohtaja Pirita Lindell.

Kun teemme energiapolitiikkaa, tulee lähtökohtana olla energiaomavaraisuuden saavuttaminen sekä edullisen energian turvaaminen myös tulevaisuudessa. Myös energiahuollon riippuvuutta tulee vähentää tuonnin varassa olevista kasvihuonekaasupäästöjä tuottavista fossiilisista polttoaineista. Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa, mikäli hylkäämme merkittävimmän hiilidioksidipäästövapaan toimivan energianlähteemme eli ydinvoiman. "Mikäli ydinvoimasta aiotaan luopua, tarvitaan tilalle valmis ja uskottava vaihtoehto", Lindell summaa.

Keski-Suomen kokoomusnuoret toivovat pelkän ydinenergian vastustamisen sijaan konkreettisia esityksiä energiantuotannon turvaamiseksi.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Tunnelmia liittokokouksesta

Kokoomuksen Nuorten Liiton liittokokous alkaa olla taputeltu kasaan. Viikonloppu on ollut erittäin tapahtumarikas. Tiukkoja ja jännittäviä tilanteita on riittänyt, välillä jopa piinaavan jännittäviä. Tästä osaltaan kertoo neljään saakka yöllä kestäneet neuvottelut. Jos päivät olivat pitkiä, niin oli kyllä yötkin. Sen varmisti koko ajan erittäin täpäränä vaihdellut neuvottelutilanne.

Liittokokouksen yhteydessä käytiin paljon keskustelua liiton kehittämisestä yhdessä tuumin. Tämä on sitä mitä minä ainakin odotan, suorastaan vaadin. Yhdessä olemme paljon enemmän ja kuten sanotaan JOUKOSSA on voimaa, eli se on tosi vahva tyyppi.

Haluan haastaa juuri valitun liittojohdon sekä -hallituksen, itseni mukaan lukien, toimimaan liiton paremman huomisen puolesta. Haastan samalla myös piirien toimijat olemaan mukana tässä työssä antamalla ideoita, vellottamalla sitä kuuluisaa keskustelua. Uusia ideoita tarvitaan aina ja keskustelemalla niitä syntyy.

Antoisasta liittokokouksesta kaikkia osallistuneita kiittäen,
Hannu Murisoja
piirin väistyvä puheenjohtaja, ensivuoden hallituksen jäsen
juuri valittu liittohallituksen jäsen

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Alea iacta est!

Kokoomusnuorten Keski-Suomen piiri päätti äänestyskäyttätymisensä tulevassa kokoomusnuorten liittokokouksessa. Edustajat, joita on kaikkiaan kuusi kappaletta, tulevat äänestämään Wille Rydmania puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajaksi Anne Lukkarilaa. Kuten aiemmin ennakoin, liittohallituksen jäseneksi Keski-Suomi äänestää Hannu Murisojaa. Piirin kokouksessa käytiin valaisevaa ja syvällistä keskustelua aiheesta, ehdokkaiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä yleisestä tilanteesta. Lopulta päädyttiin piirin kokonaisuuden kannalta parhaimpaan päätökseen.

(Tästä eteenpäin viralliset tekstit loppuvat ja alkavat yksityiset spekulaatiot.)

Nyt Keski-Suomen tilanne on lyöty lukkoon ja pelitilanne avautuu muualla. Uskoisin että eräissä piireissä ei tarvinne paljoa silmää räpsäyttää kysyttäessä halukkuutta eri tyyppisiin luottamustehtäviin, kun paikko on jo auki ja istuin lämmitetty. Pienelle vaa'ankielipiirille kaksi liittohallituspaikkaa voi olla aika kivaa, muualtahan äänet tulevat joka tapauksessa. Miten näiden piirien neuvottelijat pystyvät käyttämään tilanteen hyväksi jää nähtäväksi? Täytyy vain toivoa että Keski-Suomen varmojen äänien vivulla ei osteta muista piireistä lisä-ääniä.


Tokihan se on epätodennököistä mutta on myös muita mahdollisuuksia, joiden todennäköisyys on korkeammassa mutta kuitenkin inhimillisessä kädessä. Ehdottomasti mielenkiintoisin tilanne syntyy kun ehdokasasettelu tulee muuttumaan. Spekuloidaan tilanteella, joka syntyy kun WR saa tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Liittokunta uskoakseni pitää myös tällöin, kuten edelliselläkin kerralla mutta koska esimerkiksi Keski-Suomen suoraselkäiset äänestäjät tulevat äänestämään piirinkokouksen päätöksen mukaisesti, se hivenen vaikeuttaa tilannetta. Tällöin avoimella paperilla liikkeellä olevat henkilöt ovat painonsa arvoisia kultaa. Mikä todennäköisyys on sille että WR saa tällaisen tarjouksen kysymys onkin mielenkiintoinen ja siihen voi verrata kysymystä millä todennäköisyydellä keväällä Keski-Suomen ehdokkaana ollut HS on ehdokas myös syksyllä?

Henkilökohtaisesti suosittelen näissä asioissa katsomaan suuria, pitkiä linjoja, ja odottamaan Mustaa Joutsenta. Tapahtumaa, josta ei tiennyt ettei tiedä sitä. Ne muuttavat kaiken, jolloin laivat, joissa ruori on sidottu, ajavat karille.

Mutta toisaalta ajateltuna, päätös oli helpotus. Keski-Suomen neuvottelija ja valtuuskunta on vapaa liittokokoukseen liittyvästä painolastista ja voinevat varsin vapaasti keskittyä olennaiseen. Itsehän alan suunnitella soittolistaa saunabileisiin ja miettiä mitä boolia tekisi tällä kertaa.

Virallisesti ilmoitellen ja yksityisesti spekuloiden,

//Mikko Oksanen

//Mahtavaa, blogimme saavuttaa kansallista mielenkiintoa jo Suomen eduskunnassa asti. Kiitos Google analytics.

torstai 3. syyskuuta 2009

Miksi työnverotus on tärkeää!

Verotus ja sen nousu on päivän sana. Puheenjohtajaehdokaskin ottaa sivustollaan kantaa siihen. Sinänsä asiaa, en kiellä. Suuntakin on oikea mutta minua hämmästyttää se, että syistä, joista tähän tilanteeseen joudutaan, ei keskustella. Pienen vihjeen antoi Hans-Werner Sinn kirjoituksessaan Talousanomissa. Kirjoituksen keskivaiheilla puhutaan aivovuodosta. Aihe on vaiettu kuoliaaksi Suomessa.

Mitä aivovuoto on?

Aivovuodossa kyse on koulutettujen ihmisten muutosta ulkomaille työn ja yritystoiminnan perässä. Suomessa ei tähän liittyen ole julkaistu kattavia tietoja mutta eräiden löytämieni artikkeleiden mukaan pääsääntöisesti kaikki Suomesta muuttaneet työikäiset ovat korkeasti koulutettuja. Hyvän kuvan aiheesta antaa Evan raportti 'Aivovuodosta aivokiertoon' joka julkaistiin 2005 pahimman kuplan alla. Silloin pelättiin aiheellisesti työvoimapulaa mutta nyttemmin se pelko lienee valheellisesti haihtunut. Myös ETLA on tutkinut asiaa ja juttuja on myös ollut englanninkielisissä lehdissä.

Kuten edellisistä käy ilmi, Suomi on paremmassa asemassa kuin naapurit, ei tosin silti hyvässä. Se mitä tutkimuset eivät ota huomioon on, että Suomeen muuttaessa ulkomaalaisen tutkinto muuttuu vessapaperin veroiseksi työmarkkinoilla. Varsinkin jos tutkinto on vähänkin eksoottisemasta maasta. Siivoavat lääkärit ovat tuttu ilmiö.

Olennaisempaa oikeastaan on muuttajien tulotaso. Siihen vastaus on selvä. Työtön tai edes pizzerian pyörittäjä ei pysty kilpailemaan investointipankkiirien tai linus torwaldsien kanssa. Suomi siis menettää lisäarvontuotto kykyään koko ajan. Lisäksi tulee eläköityminen ja pienenevät ikäluokat.

Verotustaan voi säädellä

Tuloverojen alennuksia voidaan perustella muilla syillä, joista yksi tärkein on niiden rankaiseva elementti. Yrittäjät ja paremmin ansaitsevat voivat säädellä tulotasoaan herkemmin kuin matalapalkkaiset. Vaikka matalantulostason ihmisten mielestä on moraalitonta jättää ansaitsematta siksi että siitä hyötyy toiset enemmän kuin itse, se ei estä sen tapahtumista. Kuten Neuvostoliitossa havaittiin, ilman insentiiviä työn tuottavuus on heikkoa ja pelkkä järjestelmän optimointi keskussuunnitteluvirastosta ei kykene asiaa ratkaisemaan. Ihmisellä on siis oltava syy elää ja tienata. Kyynisesti ilmaisten olkoon se vaikka viini, laulu ja naiset, kunhan arvonlisäverot maksetaan ("Prostituutio pitää siis laillistaa?" Kuka löysi tästä sen viestin?).

Ratkaisu ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen

Veroja (edes arvonlisäveroa) nostamalla ei voi pelastaa Suomea. Lafferin käyrä on todellisuutta, vaikka sen olemassa oloa kiistetään urakalla. (Lafferin käyrän mukaan veroasteella on optimi, jonka jälkeen veroasteen nosto vähentää verotuloja.) Kiistäminen perustuu väitteseen että yhteiskunta ei olisi dynaaminen systeemi, jossa taloudelliset toimijat eivät reagoisi ympäristön viesteihin. Näin ei ole. Jos ympäristö tuomitsee voiton tekemisen (epäsuorasti verottamalla sitä esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 1981 uskommatomalla 81% marginaaliverolla. Knoppi: Reagan laski sen 28% vuoteen 1988 mennessä.), se käytännössä tuomitsee sen näyttämisen julkisesti ja voitot piilotetaan. Miten se tehdään on erittäin kallista tietoa. Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi. Mutta verotuksesta sinänsä voi olla montaa mieltä, Matti Viren esimerkiksi on yhtä mieltä. Olennaista on tunnustaa että yhteiskunta selviää yli 50 % veroasteesta ja korkeammastakin (Ruotsi ja Tanska), mutta se vaikuttaa erittäin negatiivisesti hyvinvointiin.

Mihin pitää keskittyä

Veroastetta olennaisempaa on keskittyä siihen, miten julkisen sektorin hallinto järjestetään ja mistä meidän tulee huolehtia yhteisillä varoillamme. Julkisen sektorin palveluksessa on nykyisin melkein 700 000 työntekijää, joihin ei ole luettu työttömiä (jotka siis virtuaalisesti ovat julkisen sektorin elättejä myös). Julkisen sektorin täytyy kyetä elättämään yhtäläinen määrä väestöä kuin nytkin mutta ei enää työntekijöinään vaan eläkeläisinä. Siten julkisen sektorin työntekijöiden määrä tulee dramaattisesti pienenemään ja niiden massat keskittyvät tietyille aloille. Sarkastisesti todeten, hyvää onnea valtiotieteen, sosiaalipolitiikan ja muiden yhteiskuntatieteiden opiskelijat. Onneksenne hampurilaisen pihvin kääntö on helppoa.

Ei tietenkään ole kansantaloudellisesti viisasta kouluttaa maistereita viittä vuotta, jotta heistä tulisi pihvin paistajia, joten on otettava kantaa siihen mikä ei ole talouspolitiikkaa. On kyettävä ottamaan kantaa siihen miten koulutuamme nuoremme ymmärtämään liiketoimintaa ja omaa merkitystään omien mahdollisuuksiensa käyttämiseksi. Miten saamme järjestelmämme tukemaan vaikka sairaanhoitajakoulutuksen uudistamista siten, että valmistuessaan opiskelija ymmärtää oman työnsä vaikutuksen järjestelmään ja miten järjestelmä vaikuttaa hänen arvonluonti tehtäväänsä ja sitä kautta palkkatasoonsa. Ennen kaikkea siis, opiskelijan tulee omata kyky vaikutta tulotasoonsa (ja lisäävästi kansantuotteeseen) ja välttää näennäisesti omaa tulotasoaan parantavaa (mutta tosiasiallisesti yhteiskunnan kokonaishyvinvointia laskevaa) lakkoilua ammattiyhdistyksen riveissä.

Tästä päästäänkin toisen puheenjohtaja ehdokkaan viimeisimpään blogaukseen. Suomessa ja miksei KNL:ssä tarvittaisiin nyt miinanraivaajia ja uusien asioiden ehdottajia. Voin kertoa Tompalle että miinanraivaajalla on lyhyt elämä, Suomessa varsinkin. Toivottavasti Kokoomusnuorissa uudistusmieliset ja radikaalit pääsevät eteenpäin. Veneen keikuttaminen on hyve. Tarvitaan strategisia pitkän aikavälin ratkaisuja, joita mm. verotuksen säätäminen muutamien prosenttiyksiköidenpuolikkaiden säätäminen ei ole. Niiden linjaamisen voi jättää vaikka hallituskumppanille.


Ja taas, yksityisesti ajatellen

Mikko Oksanen

ps. Mikä blogi on olennaisin Googlen mielestä ajatellen knl liittokokokousta 2009? Mahtavaa Google, sinussa asuu viisaus!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Kansan pankki on kansan tappio!

Paavo Arhinmäki ehdotti Vasemmistoliiton kesäpäivillä Kansan pankin perustamista. Tervehdin ilolla Paavon selkeästi ilmennyttä yksityisyritteliäisyyttä ja toivotan hänelle menestystä yksityisyritystoiminnassa. Muistutan samalla Paavoa, että yritystoiminnassaan omistaja määrittelee organisaation toiminnan tavoitteet ja antavat myös Paavolle täydellisen vapaat kädet määritellä omistamiensa organisaatioidensa tavoitteet voiton käsittelyn suhteen.

Toisaalta esitän, että valtio ottaa ennakkoon kantaa siitä mitkä pankit ovat tulevan nousukauden jälkeen saapuvassa taantumassa valtion takauksen piirissä ja määrittelee tälle takaukselle hinnan (korkeamman omavaraisuusasteen) rajoittamaan takauksen piirissä olevien yritysten riskinottoa. Systeemiriskiä omaavat organisaatiot, kuten pankit, pystyvät vahingoittamaan Suomen koko kansantaloutta ja usein tuottavat omistajilleen suuret voitot nousukaudella mutta yhteiskunnalle tappioita laskukaudella. Yhteiskunnan on pitkällä tähtäimellä otettava kantaa siihen missä määrin valtio takaa nämä elintärkeät toimijat ja mihin hintaan, jotta markkinat voivat kantaa heille kuuluvat vastuun. Tämä toimenpide parantaa vapaiden markkinoiden toiminta edellytyksiä sillä markkinat voivat hinnoitella takaamattomien toimijoiden markkina-arvoon suuremman riskipreemion.

Toisaalta olisi tärkeää että valtio tarkentaa lainsäädäntöään yhteiskuntaa ja valtiontaloutta suunnitelmallisesti ja tarkoituksellisesti vahingoittavien organisaatioita ja niiden toimintaa kohtaan. Arhinmäen suunnitelmaa elinkeinotoimintaan ryhtymisestä tarkoituksenaan tuottaa epävakautta rahamarkkinoille ja tappioita valtion maksettavaksi, tarkoituksellisesti ja suunnitelmallisesti, on pidettävä ei-toivottavana, huolimatta siitä että tämä tapahtuisi laillisen toiminnan valheellisessa kuoressa.

Kokoomusnuoret viimeksi asiaan tutustumani mukaan kannattavat elinkeinovapautta myös vapautena nauttia oman yritystoimintansa hedelmistä, olivat ne voittoja tai tappioita, joten otan vapauden toivottaa omissa nimissäni ainakin yksityispankkiiri Arhinmäelle menestystä mahdollisesti valitsemallaan uudella uralla !


Yksityisesti ajatellen

//Mikko

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Mietteitä strategia seminaarista

Perjantaina 14.8. pidettiin Keski-Suomen Kokoomusnuorten strategiaseminaari. Komealta kalskahtavan nimen takaa löytyy yksinkertainen idea ryhtyä nostamaan koko ks nuorten toiminta tasolle jossa nuoret toimivat voimatekijänä koko maakunnan alueella. Kokoomuksen voittokulku maanlaajuisissa vaaleissa ei ole tuonut Keski-Suomen maakunnan tasolla uutta voimaa kuin muutamassa kunnassa. Näissä kunnissa kokoomuksen menestyksen takuuna on ollut vuosia sitten tapahtunut kokoomusnuorten toiminnan tason nousu. Tämä muutos on kyettävä hyötykäyttämään koko maakunnan laajuisesti.

Strategiaseminaarin osanotto oli runsas ja uskoisin että tekemämme työ auttaa piiriä keskittymään pitkällä aikavälillä toimintaan joka varmistaa pitkän aikavälin menestyksen. Piirin pitkäaikainen kehitys vaatii tavoitteita ja työtä, mikä sinänsä ei yllätä ketään. Toisaalta seminaarin tuloksena alleviivattiin tarve luoda piirille poliittinen ohjelma ja sitoa tavoitteet konkreettisiksi toimintaohjeeksi.

Piirin on kyettävä pitkällä aikavälillä antamaan jäsenilleen, valtuutetuilleen ja suurelle yleisölle haasteita ja poliittista sisältöä tavoitteista sekä konkreettisesta arvomaailmasta. Wille Rydmanin analyysiin yhtyen taloudellinen taantuma vaatii uutta poliittista sisältöä koko puolueen ilmeeseen. Keski-Suomessa taloudellinen taantuma on oikeasti alkanut jo vuosia sitten, joten ehkä koko puolueen ilmeen muutos tarjoaa uuden mahdollisuuden nostaa puolueen yleinen arvostus uudelle tasolle.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä nyt aloitettu strategiatyö tuo tullessaan jokapäiväiseen toimintaan.

Yksityisesti ajatellen,

Mikko Oksanen
Piirihallituksen jäsen

keskiviikko 12. elokuuta 2009

KNL puheenjohtaja kilpailu on sivuseikka

Näyttää siltä että puheenjohtaja kilpailu toimii pitkästä aikaa kuten sen toivoisin ainakin itse toimivan eli hyvässä hengessä ja sopuisassa kilvoittelussa. Käytännössä siis kokonaisuus toimii näytelmänä, jolla houkutellaan uusia jäseniä vaikuttamaan asioihin. Kilpailijat ovat kerrankin pätevät ja hyvät mutta politiikassa pitää olla "sopiva" ja se määritelläänkin syvissä vesissä.

Pj-kilpa on kuitenkin sivuseikka. Pj:stä ei kautensa jälkeen yleensä ole kuulunut mitään, syystä tai toisesta. Valtataistelu kulisseissa on paljon oleellisempaa ja mielenkiintoisempaa. Sen vuoksi onkin hyvä spekuloida sillä mitä muuta Liittokunta voisi tehdä.

Selaillessa liiton sääntöjä tuli mieleen että kun pohjoisella on paljon yhteistyötä ja sopuisia piirien puheenjohtajia ja hyviä ihmisiä (kunnon porvareita) ehdokkaina, pitäisikö tehdä myös suurempia fundamentaalisempia muutoksia esimerkiksi liiton sääntöihin.

Tällä hetkellähän edustus liittokokouksessa määräytyy jäsenten määrän kautta. Tapa on toki demokraattinen mutta jättää huomiotta maantieteellisen ulottuvuuden valtakunnassa. Nykyisen vahvan liittokunnan voisi kuvitella haluavan turvata oma asemansa myös tulevaisuudessa ja siksi liiton sääntöjä voisi tarkistaa maantieteellisen tasapuolisuuden nimissä.

Liiton säännöissä liittokokousedustajamäärä tulisi määritellä erityisen suhdeluvun kautta, joka määriteltäisiin piirin jäsenten ja potentiaalisten jäsenten suhteessa. Ajatuksena on että piirin jäsenten suhteellinen edustavuus piirin alueella asuvien nuorten lukumäärästä määrittelisi myös edustajien määrän liittokokouksessa. Edustavuus paranisi sillä jokaisen jäsenen vaikuttavuus suhteessa omalla alueellaan olisi tasapainotettu muihin alueisiin nähden.

Poliittisesti aihe lienee herkkä mutta se tarjoaa myös hyvän testin Liittokunnan jäsenille testata sen eteläisimpien jäsenten sitoutuneisuutta Liittokuntaan.


yksityisesti ajatellen,


Mikko Oksanen
KSKN piirihallituksen jäsen