Miksi työnverotus on tärkeää!

Verotus ja sen nousu on päivän sana. Puheenjohtajaehdokaskin ottaa sivustollaan kantaa siihen. Sinänsä asiaa, en kiellä. Suuntakin on oikea mutta minua hämmästyttää se, että syistä, joista tähän tilanteeseen joudutaan, ei keskustella. Pienen vihjeen antoi Hans-Werner Sinn kirjoituksessaan Talousanomissa. Kirjoituksen keskivaiheilla puhutaan aivovuodosta. Aihe on vaiettu kuoliaaksi Suomessa.

Mitä aivovuoto on?

Aivovuodossa kyse on koulutettujen ihmisten muutosta ulkomaille työn ja yritystoiminnan perässä. Suomessa ei tähän liittyen ole julkaistu kattavia tietoja mutta eräiden löytämieni artikkeleiden mukaan pääsääntöisesti kaikki Suomesta muuttaneet työikäiset ovat korkeasti koulutettuja. Hyvän kuvan aiheesta antaa Evan raportti 'Aivovuodosta aivokiertoon' joka julkaistiin 2005 pahimman kuplan alla. Silloin pelättiin aiheellisesti työvoimapulaa mutta nyttemmin se pelko lienee valheellisesti haihtunut. Myös ETLA on tutkinut asiaa ja juttuja on myös ollut englanninkielisissä lehdissä.

Kuten edellisistä käy ilmi, Suomi on paremmassa asemassa kuin naapurit, ei tosin silti hyvässä. Se mitä tutkimuset eivät ota huomioon on, että Suomeen muuttaessa ulkomaalaisen tutkinto muuttuu vessapaperin veroiseksi työmarkkinoilla. Varsinkin jos tutkinto on vähänkin eksoottisemasta maasta. Siivoavat lääkärit ovat tuttu ilmiö.

Olennaisempaa oikeastaan on muuttajien tulotaso. Siihen vastaus on selvä. Työtön tai edes pizzerian pyörittäjä ei pysty kilpailemaan investointipankkiirien tai linus torwaldsien kanssa. Suomi siis menettää lisäarvontuotto kykyään koko ajan. Lisäksi tulee eläköityminen ja pienenevät ikäluokat.

Verotustaan voi säädellä

Tuloverojen alennuksia voidaan perustella muilla syillä, joista yksi tärkein on niiden rankaiseva elementti. Yrittäjät ja paremmin ansaitsevat voivat säädellä tulotasoaan herkemmin kuin matalapalkkaiset. Vaikka matalantulostason ihmisten mielestä on moraalitonta jättää ansaitsematta siksi että siitä hyötyy toiset enemmän kuin itse, se ei estä sen tapahtumista. Kuten Neuvostoliitossa havaittiin, ilman insentiiviä työn tuottavuus on heikkoa ja pelkkä järjestelmän optimointi keskussuunnitteluvirastosta ei kykene asiaa ratkaisemaan. Ihmisellä on siis oltava syy elää ja tienata. Kyynisesti ilmaisten olkoon se vaikka viini, laulu ja naiset, kunhan arvonlisäverot maksetaan ("Prostituutio pitää siis laillistaa?" Kuka löysi tästä sen viestin?).

Ratkaisu ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen

Veroja (edes arvonlisäveroa) nostamalla ei voi pelastaa Suomea. Lafferin käyrä on todellisuutta, vaikka sen olemassa oloa kiistetään urakalla. (Lafferin käyrän mukaan veroasteella on optimi, jonka jälkeen veroasteen nosto vähentää verotuloja.) Kiistäminen perustuu väitteseen että yhteiskunta ei olisi dynaaminen systeemi, jossa taloudelliset toimijat eivät reagoisi ympäristön viesteihin. Näin ei ole. Jos ympäristö tuomitsee voiton tekemisen (epäsuorasti verottamalla sitä esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 1981 uskommatomalla 81% marginaaliverolla. Knoppi: Reagan laski sen 28% vuoteen 1988 mennessä.), se käytännössä tuomitsee sen näyttämisen julkisesti ja voitot piilotetaan. Miten se tehdään on erittäin kallista tietoa. Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi. Mutta verotuksesta sinänsä voi olla montaa mieltä, Matti Viren esimerkiksi on yhtä mieltä. Olennaista on tunnustaa että yhteiskunta selviää yli 50 % veroasteesta ja korkeammastakin (Ruotsi ja Tanska), mutta se vaikuttaa erittäin negatiivisesti hyvinvointiin.

Mihin pitää keskittyä

Veroastetta olennaisempaa on keskittyä siihen, miten julkisen sektorin hallinto järjestetään ja mistä meidän tulee huolehtia yhteisillä varoillamme. Julkisen sektorin palveluksessa on nykyisin melkein 700 000 työntekijää, joihin ei ole luettu työttömiä (jotka siis virtuaalisesti ovat julkisen sektorin elättejä myös). Julkisen sektorin täytyy kyetä elättämään yhtäläinen määrä väestöä kuin nytkin mutta ei enää työntekijöinään vaan eläkeläisinä. Siten julkisen sektorin työntekijöiden määrä tulee dramaattisesti pienenemään ja niiden massat keskittyvät tietyille aloille. Sarkastisesti todeten, hyvää onnea valtiotieteen, sosiaalipolitiikan ja muiden yhteiskuntatieteiden opiskelijat. Onneksenne hampurilaisen pihvin kääntö on helppoa.

Ei tietenkään ole kansantaloudellisesti viisasta kouluttaa maistereita viittä vuotta, jotta heistä tulisi pihvin paistajia, joten on otettava kantaa siihen mikä ei ole talouspolitiikkaa. On kyettävä ottamaan kantaa siihen miten koulutuamme nuoremme ymmärtämään liiketoimintaa ja omaa merkitystään omien mahdollisuuksiensa käyttämiseksi. Miten saamme järjestelmämme tukemaan vaikka sairaanhoitajakoulutuksen uudistamista siten, että valmistuessaan opiskelija ymmärtää oman työnsä vaikutuksen järjestelmään ja miten järjestelmä vaikuttaa hänen arvonluonti tehtäväänsä ja sitä kautta palkkatasoonsa. Ennen kaikkea siis, opiskelijan tulee omata kyky vaikutta tulotasoonsa (ja lisäävästi kansantuotteeseen) ja välttää näennäisesti omaa tulotasoaan parantavaa (mutta tosiasiallisesti yhteiskunnan kokonaishyvinvointia laskevaa) lakkoilua ammattiyhdistyksen riveissä.

Tästä päästäänkin toisen puheenjohtaja ehdokkaan viimeisimpään blogaukseen. Suomessa ja miksei KNL:ssä tarvittaisiin nyt miinanraivaajia ja uusien asioiden ehdottajia. Voin kertoa Tompalle että miinanraivaajalla on lyhyt elämä, Suomessa varsinkin. Toivottavasti Kokoomusnuorissa uudistusmieliset ja radikaalit pääsevät eteenpäin. Veneen keikuttaminen on hyve. Tarvitaan strategisia pitkän aikavälin ratkaisuja, joita mm. verotuksen säätäminen muutamien prosenttiyksiköidenpuolikkaiden säätäminen ei ole. Niiden linjaamisen voi jättää vaikka hallituskumppanille.


Ja taas, yksityisesti ajatellen

Mikko Oksanen

ps. Mikä blogi on olennaisin Googlen mielestä ajatellen knl liittokokokousta 2009? Mahtavaa Google, sinussa asuu viisaus!

Inflaation hillitsemisestä

Budjettineuvottelut ovat alkamassa, ja hallituksen listalla on mm. inflaation hillitsemiseksi tehtävät toimenpiteet. On tuulimyllyjä vastaan taistelemista muistuttaa, että joidenkin hyödykkeiden hintojen nousu ei ole sama asia kuin inflaatio. Inflaation aiheuttaa rahan määrän kasvu, johon voidaan vaikuttaa vain rahapolitiikalla. Rahapolitiikka puolestaan hoidetaan Suomenkin osalta nykyään Euroopan keskuspankissa. Näin ollen hallituksella ei ole eikä voi olla mitään keinoja inflaation hillitsemiseksi.

Joidenkin hyödykkeiden hintojen nousu ja joidenkin hintojen lasku on normaalia markkinoiden toimintaa. Kun jonkin hyödykkeen hinta nousee, sen kysyntä vähenee ja joissakin tapauksissa loppuu kokonaan. Kysyntä siirtyy korvaaviin vastaaviin hyödykkeisiin tai kokonaan toisiin hyödykeryhmiin. Suhteellisten hintojen muutokset aiheuttavat joskus kokonaisten toimialojen häviämistä ja korvautumista uusilla tehokkaammilla toiminnoilla. Esimerkiksi mekaanisia kirjoituskoneita tuskin kaipaa enää kukaan, vaikka aikanaan niiden valmistaminen on ollut sangen merkittäväkin työllistäjä. Kadonneita ovat myös monet ammattikunnat kuten paimenen ja miilunpolttajan työt, kun vaihtoehtoiset palvelut tai tekniset ratkaisut ovat tulleet edullisemmiksi. Hintamekanismi vie kehitystä eteenpäin.

Inflaatioon palataksemme. Jos inflaatiota halutaan hillitä kestävällä tavalla, se onnistuisi parhaiten rajoittamalla ilman reaalista vastiketta olevan rahan määrää markkinoilla. Kausittaisiin hintojen vaihteluun ei välttämättä tarvitse puuttua politiikalla mitenkään. Riittäisi, että kohtuuttomalla verotuksella ei keinotekoisesti pidettäisi minkään hyödykeen tai hyödykeryhmän hintoja korkealla. Verot kuriin ja keskuspankki hoitamaan töitänsä, muuta ei tarvita.

Vihreiden verolinjaukset ovat haihattelua

Vihreät haluavat siirtää tuloveron kevennyksiä kauemmas tulevaisuuteen. Puheenjohtaja Tarja Cronbergin mukaan olisi parempi keskittyä inflaation hillitsemiseen. Lisäksi hänen mukaansa ostovoiman kehityksestä huolehtimiseen riittävät jo sovitut palkankorotukset.

Cronbergin puheet osoittavat, että vihreät ovat tässäkin asiassa pihalla kuin tuuliviirit. Vihreät luulevat, että hallitus pystyy tuosta vain omilla toimillaan laskemaan inflaatiota, vaikka ilmiössä on pohjimmiltaan kyse rahan määrän liian nopeasta kasvusta. Liikkeellä olevan rahan määrään vaikuttavat päätökset puolestaan tehdään nykyään Euroopan keskuspankissa, eikä Suomen hallituksella ole mitään keinoa vaikuttaa näihin päätöksiin.

Palkankorotusten osalta taas ostovoimakehityksen turvaaminen nimenomaan vaatii tuloverotuksen keventämistä, koska palkan noustessa myös verotus kiristyy (jollei tuloverotusta samalla kevennetä) ja nettovaikutus jää pahimmillaan nollille. Monet sosiaaliset etuudet ovat lisäksi tulosidonnaisia, ja myös esimerkiksi päivähoitomaksut on porrastettu tulojen mukaan. Palkankorotus siis voi kiristää verotusta, alentaa saatavien tulonsiirtojen määrä ja korottaa palvelumaksuja.

Vihreiden todellisia syitä verohelpotusten vastustamiseen vain arvailla. Tai sitten he todella eivät vain osaa.