lauantai 30. elokuuta 2008

Mitä ovat "yhteiset pohjoismaiset kielet"?

Kulttuuriministeri Stefan Wallin (rkp) on sitä mieltä, että englantia ei pidä käytettämän pohjoismaisen yhteistyön kielenä. Asiasta kertoo mm. Verkkouutiset.

Uutinen kertoo, että Wallinin mukaan Nuorten kielenvaihto englantiin Pohjoismaisessa yhteydessä voi jatkossa johtaa siihen, että pohjoismaisten kielten ja suomen puolustaminen Euroopan unionin työkielinä vaikeutuu. "Ei saa myöskään esittää väitettä, että englannista pitäisi tehdä työskentelykieli Pohjoismaiden neuvostossa", toteaa Wallin Verkkouutisten jutussa.

Ensinnäkin, miten niin ei saa esittää sellaista väitettä? Kai nyt vapaassa yhteiskunnassa saa esittää yhteistyökieleksi vaikka udmurttia, varsinkin, jos sille löytyy järkevät perustelut. Eräs hyvä perustelu englannin käytölle yhteistyökielenä on se reaalimaailman vallitseva fakta, että englanti on kansainvälisessä yhteistyössä nykyajan latina, jolla pääosa kaikenlaisesta asioinnista eri kansallisuuksia edustavien ihmisten ja organisaatioiden kesken tapahtuu. Toiseksi englannin käyttö pohjoismaisessa yhteistyössä on siinäkin mielessä perusteltua, että se on osapuolten kannalta tasapuolista. Indoeurooppalaisiin kieliin lukeutuvat ruotsi, tanska, norja ja islanti ovat puhujilleen keskinäisessä kanssakäymisessä luonnostaan helpommin ymmärrettäviä kuin kokonaan eri kieliperheeseen eli uralilaisiin kieliin kuuluva suomi.

Kolmanneksi, miten niin pohjoismaisten kielten ja suomen käytön puolustaminen EU:n työkielinä vaikeutuu? Neljänneksi, mitä sitten vaikka vaikeutuisi - EU:ssa olisi pitänyt siirtyä käyttämään pelkkää englantia jo vuosikymmeniä sitten. Se kelpaisi kaikille muille maille paitsi Ranskalle. Pelkästään Englannin ja Ranskan käyttöön siirtyminen taas kelpaisi kaikille muille paitsi Saksalle. Jne. Erilaisten mikrokielten tulkkaus on niin tolkuttoman kallista ja epäekologista, että vain kaikkein tankeroimmat ja oppimattomimmat viitsivät esittää mitään perusteluita nykyisen tulkkauskäytännön jatkumiselle. Sitten on tietysti Wallin, mutta hänen vilpittömyytensä tässä asiassa ei ole sieltä vakuuttavimmasta päästä.

Verkkouutisten juttu päättyy sangen kiinnostavaan kappaleeseen: "Myös Tanskan opetusministeri Bertel Haarder on noteerannut uuden kielisäännön. Hän otti tuoreessa puheessaan kantaa sen puolesta, että yhteisiä pohjoismaisia kieliä käytettäisiin pohjoismaisissa yhteyksissä. Wallin tukee Haardersin lausuntoa."

Väkisinkin joutuu esittämään kysymyksen: Mitä ihmettä tarkoitetaan yhteisillä pohjoismaisilla kielillä? Tanskassa puhutaan pääasiassa tanskaa, Norjassa norjaa, Ruotsissa ruotsia, Suomessa suomea jne. Ei ole olemassa mitään sellaista yksittäistä kieltä, joka olisi jotenkin kaikille pohjoismaille yhteinen. Sinänsä nykyaikaan kuuluva tulkinta tälle vaatimukselle olisi siirtyä pohjoismaisessa yhteistyössä ns. plurilingvaaliseen käytäntöön, eli jokainen puhuisi omaa kieltään ja kaikki muut ymmärtäisivät. Tämä ei nostaisi mitään yksittäistä kieltä toisten yläpuolelle, vaan kaikilta vaadittaisiin tietyn vähimmäistason ylittävä muiden pohjoismaisten kielten ymmärtämisen taito.

Jostain syystä ei tunnu erityisen todennäköiseltä, että Wallin ja Haarder tarkoittavat, että ruotsalaisten tai tanskalaisten olisi pohjoismaisen yhteistyön hengessä opeteltava ymmärtämään suomea. On melko olennaista kysyä, miksei se tunnu erityisen todennäköiseltä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut Keski-Suomen porvareiden kirjoituksia jotka koskevat pakkoruotsia. Ne ovat olleet hyviä. Niin tämäkin pääosin.
Miksi en olen nähnyt montaa julkista kannanottoa jossa arvosteltaisiin Wallinia? Wallin sanoi niin hölmön kannanoton että siihen pitäisi kohdistaa enemmän julkista arvostelua. Muutenkin koko pohjoismainen yhteistyö ja sen mielekkyys pitäisi arvioida kriittisesti uudelleen. Jos suomalaisten pitää puhua ruotsia muiden pohjoismaalaisten kanssa mutta muut pohjoismaalaiset voi käyttää omaa äidinkieltään, niin se on muille pohjoismaalaisille kilpailuetu, mutta suomalaisille kilpailuhaitta. Suomalaiset antavat tasoitusta muille pohjoismaalaisille. Siihen ei Suomella ole varaa. Onneksi pohjoismaiset nuoret ehdotti kokouksessaan englantia kompromissikieleksi.

EU:ssa suomen kieli kelpaa mutta ei pohjoismaisessa yhteistyössä. Se on hyvä. Hyvä näin. Todella hyvä. Tulkkausten kustannuksista puhuminen on tuossa tilanteessa pikkunäpäärää ja tekorationaalista. Tuo maininta tulkkauksen ekologisista haitoista on kyllä pohjanoteeraus. Joka asian ekologisuudesta puhuminen on muutenkin muoti-ilmiö. Kun EU:lle maksaa jäsenmaksusja on hyvä että siitä on edes se näkyvä ja kuuluva hyöty että voi käyttää suomen kieltä. Sitä pitäisi osata arvostaa.

Ensi alkuun voi kuulostaa järkevältä ottaa englanti EU:n ainoaksi kieleksi, mutta siinä on yksi mutta. Iso-Britannia, se saa tavatonta tasoitusta kun muut puhuvat heidän kieltään mutta he puhuvat omaa. Ensinnäkin englanti ei ole äidinkielenä mitattuna Euroopan suurin kieli. Englantia puhutaan äidinkielenä vain Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Saksa, ranska ja venäjä ovat suurempia kieliä. Sitäpaitsi Iso-Britannia ei ole edes EU:n perustajamaa. Englantilaiset on muutenkin anti-eurooppalaia joten hieman outoa olisi käyttää pelkkää englantia euroopppalaisen yhteystyön ainoana kielenä. Täysin puolueeton kompromissikieli olisi latina. Armeija-aikana eräs latinaa opiskellut varusmies ehdotti tuota. Silloin kaikki joutuisivat opettelemaan sen.