Kommentoin vain valiokuntatyöskentelyäni, osa 6

Tuore uutinen poisti meidän kaikkien mielistä huolen, joka oli syntynyt, kun valiokuntatyöskentelyä koskevaa kommentointia ei oltu hetkeen saatu kuulla.

Kommentoin vain valiokuntatyöskentelyäni, osa 5

LINKISTÄ voi käydä toteamassa, että valiokuntatyöskentelyä kommentoidaan edelleen.

Kommentoin vain valiokuntatyöskentelyäni, osa 4

LINKISTÄ näkyy, että valiokuntatyöskentelyn kommentoinnille ei loppua näy.

Kommentoin vain valiokuntatyöskentelyäni, osa 3

Valiokuntatyöskentelyn referointi julkisuudessa sen kuin jatkuu: LINKKI

Mitä ovat "yhteiset pohjoismaiset kielet"?

Kulttuuriministeri Stefan Wallin (rkp) on sitä mieltä, että englantia ei pidä käytettämän pohjoismaisen yhteistyön kielenä. Asiasta kertoo mm. Verkkouutiset.

Uutinen kertoo, että Wallinin mukaan Nuorten kielenvaihto englantiin Pohjoismaisessa yhteydessä voi jatkossa johtaa siihen, että pohjoismaisten kielten ja suomen puolustaminen Euroopan unionin työkielinä vaikeutuu. "Ei saa myöskään esittää väitettä, että englannista pitäisi tehdä työskentelykieli Pohjoismaiden neuvostossa", toteaa Wallin Verkkouutisten jutussa.

Ensinnäkin, miten niin ei saa esittää sellaista väitettä? Kai nyt vapaassa yhteiskunnassa saa esittää yhteistyökieleksi vaikka udmurttia, varsinkin, jos sille löytyy järkevät perustelut. Eräs hyvä perustelu englannin käytölle yhteistyökielenä on se reaalimaailman vallitseva fakta, että englanti on kansainvälisessä yhteistyössä nykyajan latina, jolla pääosa kaikenlaisesta asioinnista eri kansallisuuksia edustavien ihmisten ja organisaatioiden kesken tapahtuu. Toiseksi englannin käyttö pohjoismaisessa yhteistyössä on siinäkin mielessä perusteltua, että se on osapuolten kannalta tasapuolista. Indoeurooppalaisiin kieliin lukeutuvat ruotsi, tanska, norja ja islanti ovat puhujilleen keskinäisessä kanssakäymisessä luonnostaan helpommin ymmärrettäviä kuin kokonaan eri kieliperheeseen eli uralilaisiin kieliin kuuluva suomi.

Kolmanneksi, miten niin pohjoismaisten kielten ja suomen käytön puolustaminen EU:n työkielinä vaikeutuu? Neljänneksi, mitä sitten vaikka vaikeutuisi - EU:ssa olisi pitänyt siirtyä käyttämään pelkkää englantia jo vuosikymmeniä sitten. Se kelpaisi kaikille muille maille paitsi Ranskalle. Pelkästään Englannin ja Ranskan käyttöön siirtyminen taas kelpaisi kaikille muille paitsi Saksalle. Jne. Erilaisten mikrokielten tulkkaus on niin tolkuttoman kallista ja epäekologista, että vain kaikkein tankeroimmat ja oppimattomimmat viitsivät esittää mitään perusteluita nykyisen tulkkauskäytännön jatkumiselle. Sitten on tietysti Wallin, mutta hänen vilpittömyytensä tässä asiassa ei ole sieltä vakuuttavimmasta päästä.

Verkkouutisten juttu päättyy sangen kiinnostavaan kappaleeseen: "Myös Tanskan opetusministeri Bertel Haarder on noteerannut uuden kielisäännön. Hän otti tuoreessa puheessaan kantaa sen puolesta, että yhteisiä pohjoismaisia kieliä käytettäisiin pohjoismaisissa yhteyksissä. Wallin tukee Haardersin lausuntoa."

Väkisinkin joutuu esittämään kysymyksen: Mitä ihmettä tarkoitetaan yhteisillä pohjoismaisilla kielillä? Tanskassa puhutaan pääasiassa tanskaa, Norjassa norjaa, Ruotsissa ruotsia, Suomessa suomea jne. Ei ole olemassa mitään sellaista yksittäistä kieltä, joka olisi jotenkin kaikille pohjoismaille yhteinen. Sinänsä nykyaikaan kuuluva tulkinta tälle vaatimukselle olisi siirtyä pohjoismaisessa yhteistyössä ns. plurilingvaaliseen käytäntöön, eli jokainen puhuisi omaa kieltään ja kaikki muut ymmärtäisivät. Tämä ei nostaisi mitään yksittäistä kieltä toisten yläpuolelle, vaan kaikilta vaadittaisiin tietyn vähimmäistason ylittävä muiden pohjoismaisten kielten ymmärtämisen taito.

Jostain syystä ei tunnu erityisen todennäköiseltä, että Wallin ja Haarder tarkoittavat, että ruotsalaisten tai tanskalaisten olisi pohjoismaisen yhteistyön hengessä opeteltava ymmärtämään suomea. On melko olennaista kysyä, miksei se tunnu erityisen todennäköiseltä.

Kommentoin vain valiokuntatyöskentelyäni, osa 2

Julkkispoliitikon linja pitää edelleen. LINKKI

Kommentoin vain valiokuntatyöskentelyäni

...linjasi eräs julkkispoliitikko jokin aika sitten. Linja pitää: Linkki

Inflaation hillitsemisestä

Budjettineuvottelut ovat alkamassa, ja hallituksen listalla on mm. inflaation hillitsemiseksi tehtävät toimenpiteet. On tuulimyllyjä vastaan taistelemista muistuttaa, että joidenkin hyödykkeiden hintojen nousu ei ole sama asia kuin inflaatio. Inflaation aiheuttaa rahan määrän kasvu, johon voidaan vaikuttaa vain rahapolitiikalla. Rahapolitiikka puolestaan hoidetaan Suomenkin osalta nykyään Euroopan keskuspankissa. Näin ollen hallituksella ei ole eikä voi olla mitään keinoja inflaation hillitsemiseksi.

Joidenkin hyödykkeiden hintojen nousu ja joidenkin hintojen lasku on normaalia markkinoiden toimintaa. Kun jonkin hyödykkeen hinta nousee, sen kysyntä vähenee ja joissakin tapauksissa loppuu kokonaan. Kysyntä siirtyy korvaaviin vastaaviin hyödykkeisiin tai kokonaan toisiin hyödykeryhmiin. Suhteellisten hintojen muutokset aiheuttavat joskus kokonaisten toimialojen häviämistä ja korvautumista uusilla tehokkaammilla toiminnoilla. Esimerkiksi mekaanisia kirjoituskoneita tuskin kaipaa enää kukaan, vaikka aikanaan niiden valmistaminen on ollut sangen merkittäväkin työllistäjä. Kadonneita ovat myös monet ammattikunnat kuten paimenen ja miilunpolttajan työt, kun vaihtoehtoiset palvelut tai tekniset ratkaisut ovat tulleet edullisemmiksi. Hintamekanismi vie kehitystä eteenpäin.

Inflaatioon palataksemme. Jos inflaatiota halutaan hillitä kestävällä tavalla, se onnistuisi parhaiten rajoittamalla ilman reaalista vastiketta olevan rahan määrää markkinoilla. Kausittaisiin hintojen vaihteluun ei välttämättä tarvitse puuttua politiikalla mitenkään. Riittäisi, että kohtuuttomalla verotuksella ei keinotekoisesti pidettäisi minkään hyödykeen tai hyödykeryhmän hintoja korkealla. Verot kuriin ja keskuspankki hoitamaan töitänsä, muuta ei tarvita.

Annetaan nyt vain se itsenäisyys Ahvenanmaalle

Oman euroedustajan vaatiminen jatkuu Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsen Roger Jansson tehostaa nyt tätä vaatimusta "huomauttamalla", että maakunnan itsenäisyyttä ajava puolue on saanut jo peräti kaksi edustajaa maakuntapäiville.

MTV3:n uutisen mukaan Roger Jansson uhkailee Suomen päättäjiä mm. seuraavasti:

"Itsenäisyyspuolueen kannatus on edelleen vähäistä mutta se on lisääntynyt. Suomen kannattaisi kehittää Ahvenanmaan itsehallintoa ja hoitaa Ahvenanmaan poliittisia intressejä mahdollisimman hyvin. Silloin itsenäisyysvaatimukset eivät saisi kannatusta, Jansson huomauttaa."

Janssonin mainitsema "poliittisten intressien hoitaminen" jää uutisessa hieman epäselväksi. Jos kyse on aluepolitiikasta, jollaista harjoitetaan suhteessa kaikkiin muihinkin maakuntiin, pitäisi Janssoninkin ymmärtää, että millekään maakunnalle ei kuulu eikä voi kuulua määräänsä enempää erityisetuisuuksia. Näyttää siltä, että yksikään toinen maakunta ei Suomessa yllä lähellekään sitä röyhkeyttä ja ahneutta, jota Ahvenanmaan edustajat osoittavat aina kun saavat suunsa auki.

Vaatimukset kiintiöidä yksi Suomen euroedustajan paikoista Ahvenanmaalle ovat todennäköisesti vain yritys betonoida hiipuvan RKP:n edustus europarlamentissa myös tulevaisuudessa, kun puolueen paukut eivät välttämättä enää muuten siihen riittäisi. Tämä ei tee vaatimuksesta yhtään hyväksyttävämpää, vaan päin vastoin asettaa sen jos mahdollista, vieläkin kyseenalaisempaan valoon.

Janssonin tyylilajia mukaillaksemme ahvenanmaalaisten kannattaisi kehittää omaa kohtuudentuntoaan mahdollisimman hyvin, koska muuten pitkämieliset suomalaiset saattavat kyllästyä tämän käenpoikamaakunnan vaatimuksiin, joiden röyhkeydellä ei näytä olevan mitään rajaa. Kaikki tosiasiat osoittavat, että Ahvenanmaan ja sen asukkaiden asiat ovat kaikilla mahdollisilla mittareilla niin hyvin, että mikä tahansa muu Suomen maakunta on enemmän oman euroedustajan tarpeessa kuin se. Tämä ei tietenkään koske mm. suomenkielisiä, jotka eivät Suomen maakunnassa Ahvenanmaalla saa palveluita omalla äidinkielellään.

Jansson unohtaa, että Ahvenanmaan edustus EU-parlamentissa ja kaikkialla muuallakin hoituisi oikeudenmukaisella ja varmasti kaikkia osapuolia parhaiten tyydyttävällä tavalla, kun Ahvenanmaa olisi itsenäinen. Eivät olisi välinpitämättömät suomalaiset häiritsemässä etujen ajamista. Edelleen on syytä kysyä, kuten Keski-Suomen Kokoomusnuorten puoluekokousaloitteessakin korostetaan, onko Suomen yhteydessä pakko väen vängällä roikkua, kun kerran se on niin kamalaa ja Suomi sortaa. Ehkäpä, edelleen Janssonia seurataksemme, maakunnan "itsehallinnon kehittämisessä" seuraava looginen askel todella olisi itsenäisyys.

Edelleen on syytä pitää auki myös mahdollisuutta myydä Ahvenanmaa Ruotsille. Selvän rahan ohella vaihtovälineenä voitaisiin pitää jonkinlaista kaistaletta Tornionjoen länsirannalta. Siellähän asuu runsaasti suomen- ja meänkielistä väestöä, jonka kielellisistä oikeuksista Ruotsi ei ole koskaan osannut huolehtia läheskään samalla vakavuudella kuin Suomi ruosinkielisisten oikeuksista.

Palkkaerot johtuvat tulopolitiikasta

Nais- ja miesvaltaisten alojen välisistä palkkaeroista käytävässä keskustelussa on päässyt syntymään monia käsityksiä, joille ei löydy katetta todellisuudesta. Ensinnäkin on harhaanjohtavaa puhua kategorisesti "miesten" ja "naisten" palkoista tai siitä kuuluisasta 80 sentistä. Todellisuudessa on hyvin vaikea löytää juuri minkäänlaisia eroja, kun tarkastelun kohteeksi otetaan täsmälleen samanlaista työtä täsmälleen samalla koulutuksella ja kokemuksella tekevät miehet ja naiset.

Harhakuva "naisten eurosta" syntyy, kun kaikki naiset niputetaan yhteen ja verrataan tätä nippua kaikista miehistä koottuun nippuun. Tieto sinänsä on varmaankin melko lähellä oikeaa, mutta valitettavasti sillä tiedolla ei tee mitään. Kyseessä on vain poliittinen latteus, joka soveltuu vain helppojen irtopisteiden keräämiseen. Edes vähän hyödyllisempi, joskin edelleen riittämätön katsanto saadaan, kun tarkastellaan tilannetta eri alojen välillä. Jos tästä vertailusta aikoo tehdä käyttökelpoisen, joutuu sulkemaan silmänsä siltä tosiasialta, että nykyään kaikki saavat vapaasti hakeutua mille tahansa alalle, jos vain lukupää ja kädentaidot riittävät. Miesvaltaisilla aloilla palkkataso on keskimäärin korkeampi kuin naisvaltaisilla. Jos "naisten euroa" halutaan saada isommaksi, ainoa toimiva ja kestävä keino on, että naiset itse ottavat asian vakavasti ja lähtevät hakeutumaan laajemmassa määrin niille aloille, joilla maksetaan suurempia palkkoja. Naiset ovat vähintään yhtä hyviä insinöörejä, ekonomeja tai paperityöntekijöitä kuin miehetkin.

Oli "80 senttiä" merkityksellinen luku tai ei, viimeaikaisten uutisten mukaan niin sanotut sukupuolten väliset palkkaerot ovat Suomessa EU-maiden korkeimpia. On huomionarvoista, että tilanne on pysynyt sellaisenaan ja oikeastaan jopa vahvistunut keskusjärjestövetoisen tulopolitiikan ollessa voimissaan. Korporatismi on demokratialle ja tasa-arvolle vaarallinen vihollinen. Sen puolestapuhujat väittävät usein ajavansa yhteistä etua ja olevansa mm. tasa-arvon asialla. On kuitenkin oletettavaa, että esimerkiksi palkkojen määräytymisessä keskitetty tulopolitiikka johtaa vain erojen kärjistymiseen. Suurimpia hyötyjiä ovat aina ja poikkeuksetta sellaisten alojen työntekijät, joilla olisi ilman vahvaa AY-liikettäkin parhaat mahdollisuudet kiristää itselleen jatkuvasti muita isommat korotukset. Tämä mielessä pitäen onkin melkein mahdotonta ymmärtää, miten keskitetty tulopolitiikka muka voisi edistää naisten ja miesten palkkatasa-arvoa tai muutakaan tasa-arvoa. Eihän se ole tehnyt sitä tähän mennessäkään.

Kun siis haetaan tasa-arvoa miesten ja naisten palkkoihin, on syytä ottaa huomioon yksilöiden oma vastuu hakeutumisesta koulutusaloille, joiden heikko palkkataso on varmasti kaikkien tiedossa. Millään kiintiöillä ongelmaa ei ratkaista. Toinen, ehkä vielä tärkeämpi huomio on, että työmarkkinajärjestöjen osuutta kysymyksen mahdollisena ratkaisuna on räikeästi liioiteltu. Tasa-arvo on liian arvokas asia annettavaksi korporaatioiden ns. hoitoon.

Ilmaisuus, Edam, arki ja kuluttajan vastuu

MTV3:n Suomi-areenassa oli enimmäkseen yllätyksetöntä keskustelua puolueiden johtajien kesken. SDP:n uusi puhis Jutta Urpilainen oli valmistautunut jo hieman paremmin kuin äskettäin puheenjohtavalintansa selvittyä tehtyihin haastatteluihin, puhumattakaan nyt kampanjan aikaisista hupsutuksistaan. Myös Vihreiden (de röda) puheenjohtaja Tarja Cronberg kunnostautui omalla tavallaan, mistä tämän postauksen lopussa lyhyehkö sananen.

Urpilainen oli jo aikaisemmin ottanut SDP:n puoluekokouspäätöksen mukaisesti valikoimaansa "ilmaisen" päivähoidon vaatimisen, ja nyt Suomi-areenan repertuaariin oli otettu ruoan arvonlisäveron alentamisen vastustaminen. Molemmista hänelle tuli ansaitusti nekkuun. Ei ole koskaan liian painokkaasti muistutettu, että "ilmaisia" palveluita ei ole. Niiden kustannukset maksetaan aina, ja kustannusten maksajina ovat aina me tavalliset ihmiset, lopulta. Kun jotain tarjotaan täysin ilman suoraa vastiketta (eli edes muodollista maksua, jota kaikkein köyhimmiltä ei edes peritä), syntyy tälle hyödykkeelle ylikysyntää. Jos kaupasta saisi hakea vaikkapa keskiolutta ilman maksua, kyllähän sitä myös haettaisiin, vaikkei sillä hetkellä olisikaan jano. Ahneimmat hamstraisivat kaapit ja kellarit täyteen (mikä johtaisi lyhyessä ajassa keskiolutpulaan), ja osa tuotteesta menisi pilalle. Syntynyt vääristymä johtaisi siihen, että hamstranneet voisivat myydä olutta pimeästi tai käyttää sitä itse tuhlailevaisesti.

Vaikkei tuotteen (olut) ja palvelun (päivähoito) markkinoita voikaan aivan suoraan verrata, tämä esimerkki auttaa toivottavasti edes alulle sen ymmärtämisessä, millaisia ongelmia jonkin hyödykkeen tarjoaminen ilman suoraa vastiketta aiheuttaa. Urpilaisen mukaan päivähoitomaksujen poistaminen muiltakin kuin pienituloisimmilta tekisi Suomesta varhaiskasvatuksen mallimaan. Tämä paljastaa kiinnostavalla tavalla väläyksen demarin ajatusmaailmasta: On mallikelpoinen olotila, jos vanhemmille rakentamalla rakennetaan kannustin viedä lapsensa laitokseen heti kun mahdollista ja pitää siellä niin kauan kuin mahdollista. Kun kaikki muut perheen ja lähimmäisten keskinäiset huolenpitosuhteet on sosialisoitu valtiokoneiston toiminnoiksi, viimeisenä halutaan sosialisoida lapsen ja vanhemman suhde. Tämä on lähes inhottavaa.

Muussa yhteydessä Suomi-Areenan keskustelussa oli aiheena ruoan arvonlisäveron alentaminen. Ainoana puoluejohtajana Jutta Urpilainen oli asiaa vastaan, vaikka aikaisemmin SDP oli suorastaan vaatinut sen aikaistamista. Urpilaisen mukaan ruoan arvonlisäveron alentaminen toisi lisää käyttövaraa esimerkiksi pienituloisen eläkeläisen kuukausituloihin nelisen euroa, eli varmuuden vuoksi pariin kertaan toistaen "pienen Eedam-paketin" verran. "Pienituloisen arjessa" tämä "Eedam-paketti" ei hänen mielestään tuntuisi lainkaan. Urpilaisen tarjoama vaihtoehto eli kunnallisveron ansiotulovähennyksen korottaminen toisi hänen laskelmiensa mukaan peräti kolmikertaisen "lisäyksen". Voi kysyä, onko kolme "Eedam-pakettia" vähävaraisten arjen kannalta jotenkin mullistavasti tuntuvampi lisäys kuin yksi paketti. Voi kysyä myös, miten Urpilainen ajatteli ulottaa tämän ylimääräisten "Eedam-pakettien" määrän kolminkertaistavan ideansa parantamaan sellaisten "arkea", jotka eivät muutenkaan maksa lainkaan veroja. Ei siis ole mitään veroja, joihin vähennyksiä voisi kohdistaa.

Ruoan arvonlisäveron siirtyminen hintoihin puhutti myös. Muun muassa Jyrki Katainen korosti kuluttajien vastuuta valvoa ruoan hintatasoa siinä vaiheessa, kun ruoan arvonlisäveron alennus toteutuu. Katainen kehotti suoraan vaihtamaan kauppaa, jos kauppa yrittää vetää veronalennuksen hyödyn itselleen välistä. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronbergin mukaan tällaista vastuuta ei voi sälyttää kuluttajien niskaan. Cronbergin mielestä veroalen vaikutusten siirtyminen hintaan pitäisi olla päättäjien valvottava asia. Entisenä demarina Cronberg on ajattelutapansa puolesta hahmotettavissa, mutta turha hänen ajatuksistaan on näköjään todellisuudentajua hakea. Ei tullut ilmi, minkälaista valvontajärjestelmää Cronberg halusi ehdottaa elintarvikkeiden hintojen kontrolloimiseksi, eikä myöskään, minkä kaikkien muiden hyödykeryhmien hintakehitystä hän haluaisi päästä valvomaan. Edelleen voi kysyä, mitä kaikkia muita asioita ei voi jättää vain tavallisten ihmisten omalle vastuulle. Kuitenkin taas kerran päällimmäiseksi jää kysymys, mitä ihmettä näin täysi demari tekee keskustaoikeistolaisen hallituksen ministerinä. Palautuu mieleen muutaman vuoden takainen SDP:n puoluekokousaloite, jossa ehdotettiin osakkeiden hintojen ottamista valtion kontrolliin.

Ruoka on yksityisessä jakelussa siitä syystä, että sillä on yhdet kattavimmista markkinoista. Se on elintärkeä hyödyke kaikille ihmisille, ja juuri tästä syystä valtio on syytä pitää mahdollisimman kaukana sotkemasta sen jakelun toimintaa.

Puutullikiistassa pehmoilu turhaa

Venäjä uhkaa nostaa raakapuun vientitullit tasolle, joka tietäisi toteutuessaan karmeita seurauksia suomalaisten aineelliselle hyvinvoinnille. Suomessa on ylläpidetty perusteetonta kuvitelmaa, että Venäjä voitaisiin saada luopumaan tästä aikeestaan pelkillä neuvotteluilla ja ystävällismielisillä vetoomuksilla. Kuvitelma on perusteeton, koska puutullit itsessään edustavat puhdasta kauppapoliittista voimankäyttöä. Niiden poistamiseksi ainoat toimivat keinot ovat luonteeltaan vastaavia, eli voimakeinoja.

Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen on ideoinut puutullien kompensoinnin teollisuudelle valtion varoista, ja tämä ylimääräinen tukiainen rahoitettaisiin perimällä venäläisiltä rekoilta kauttakulkumaksua. Ajatuksessa on periaatteessa hyvät lähtökohdat, koska siinä otetaan huomioon varsinaisen ongelman alkuperä eli Venäjä. Varsinaisen ongelman poistamiseen tämä idea toteutuessaan kuitenkaan johtaisi. Ei ole todennäköistä, että perittäviä maksuja uskallettaisiin asettaa riittävän korkeiksi, jotta niillä ensinnäkin katettaisiin kustannukset ja toiseksi annettaisiin konkreettisesti lompakossa tuntuva viesti. Väyrysen ideassa on se perustavanlaatuinen vika, että siinä Suomen valtio ottaa roolin ratkaisijana ongelmassa, joka on suoraan Venäjän valtion nimenomaisesti aiheuttama.

Hallitus ei jostain syystä ole halunnut kytkeä puutulleja Venäjän kannalta erittäin tärkeään Itämeren kaasuputkihankkeeseen. Tässä tarvittaisiin selvää ryhtiliikettä. Suomen on käytettävä niitä kiristysruuveja, jotka sillä on käsissään. Kaasuputken rakentamisluvan suoraksi ehdoksi on asetettava puutulleista luopuminen. Tämän lisäksi on alettava periä reiluja kauttakulkumaksuja, jotka ovat voimassa ja nousevat esimerkiksi joka toinen kuukausi 20 prosentilla niin kauan kuin puutulleista luopumisesta ei ole selvää päätöstä. SDP:n europarlamentaarikko Lasse Lehtistä siteerataksemme: Miksei kokeiltaisi venäläistä kauppatapaa.

Ahvenanmaa, kaksikielisyys ja Freudenthal

RKP:n edelleen henkisenä isänään pitämä professori ja rasisti Axel Olof Freudenthal (kuvassa) linjasi aikanaan mm. seuraavaa:

- Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa
- Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria
- Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole erityisiä luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla
- Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalaiset ja ylipäänsä koko turaanilainen suku
- Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vedä vertoja muille kansoille.
(Lähde: Wikipedia)

Freudenthalin ajatukset palaavat mieleen, kun Suomen maakuntanakin tunnettu Ahvenanmaa jatkaa öykkäröintiään. Viranomaisten on maakunnan suuntaan asioidessaan käytettävä ruotsia, kuten uutinen kertoo. Kun kaksikielisyys kaikkialla muualla Suomessa on virallisen totuuden mukaan suurta rikkautta, Ahvenanmaa on tässä toista maata. Siellä suomalaisuuteen ja etenkin Suomen kieleen suhtaudutaan freudenthalilaisella halveksunnalla. Se, että näistä asioista sattuu olemaan jotain kirjattuna lakiin, on virhe lainsäädännössä. Vanhan hyvän lainsäädännöllisen periaatteen mukaan se, mitä ei voida pitää oikeana ja kohtuullisena, ei voi olla lakikaan.

Omitusta rikkautta on sellainen, josta aiheutuu vuosittain hirveät kustannukset, ja jonka "rikkaudellisuutta" täytyy jatkuvasti puolustella kansalaisille (eli kaiken sen riemun maksajille) lässyttämällä latteuksia, ympäripyöreyksiä ja kliseitä sekä vääristelemällä tilastoja ja pimittämällä tietoja muun muassa kustannuksista. Ja joka lakkaa olemasta rikkautta heti, kun siirrytään Turun saaristosta Ahvenanmaan aluevesille.

Keski-Suomen Kokoomusnuorten tekemän puoluekokousaloitteen hengessä olisi jo aika ratkaista Ahvenanmaan ongelmat. Ruotsi maksaisi näin hienosta maakunnasta varmaan mielellään kunnon kauppahinnan.

Hallituksen ykköshaastaja sanoo kovan sanan

SDP:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen tykittää hallitusta rajusti. Hänen mukaansa hallitus on ollut "passiivinen sivustakatsoja" puutullikiistassa.

Yhtenä mahdollisena SDP:n tulevana pääministeriehdokkaana Urpilaisella on lisäksi vaikuttava visio, suorastaan omaperäinen ja rohkea vaihtoehto tarjolla metsäteollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi. Urpilaisen veitsenterävä linjanveto hätkähdyttää originaliteetillaan ja sävähdyttää kouriintuntuvalla määrätietoisuudellaan: "On aivan selvää, että pidemmän aikavälin tavoitteena täytyy olla metsälainsäädäntöön, metsien uudistamisen ensiharvennukseen, sekä metsäverotukseen ja metsähoitoyhdistyslainsäädäntöön liittyvien kysymysten selvittäminen."

On aivan selvää, että pidemmän aikavälin tavoitteena täytyy olla (...) selvittäminen. Voiko tästä enää tiukempaa vaatimusta esittää. On syytä uskoa, että hallitus joutuu haukkomaan henkeään tällaisen haasteen edessä.

Kuin kirsikkana kakun päälle Jutta Urpilainen täydentää huipputason poliittista osaamista ja asiasisältöjen suvereenia hallintaa kuvastavan kannanottonsa seuraaviin sanoihin, jotka piirtyvät kansakunnan kuolemattomien viisauksien aarteistoon tulikirjaimin suorastaan sibeliaanisella jylhyydellä: "Metsäteollisuuden kehittämisen edellytykset niin energian, kuljetusten kuin ammattitaitoisen työvoiman puolesta on käytävä perusteellisesti läpi."

Edellytykset on käytävä perusteellisesti läpi. Tällaisen edessä mykistyy. Näemme edessämme ehkä seuraavan Tarja Halosen.

Vihreiden verolinjaukset ovat haihattelua

Vihreät haluavat siirtää tuloveron kevennyksiä kauemmas tulevaisuuteen. Puheenjohtaja Tarja Cronbergin mukaan olisi parempi keskittyä inflaation hillitsemiseen. Lisäksi hänen mukaansa ostovoiman kehityksestä huolehtimiseen riittävät jo sovitut palkankorotukset.

Cronbergin puheet osoittavat, että vihreät ovat tässäkin asiassa pihalla kuin tuuliviirit. Vihreät luulevat, että hallitus pystyy tuosta vain omilla toimillaan laskemaan inflaatiota, vaikka ilmiössä on pohjimmiltaan kyse rahan määrän liian nopeasta kasvusta. Liikkeellä olevan rahan määrään vaikuttavat päätökset puolestaan tehdään nykyään Euroopan keskuspankissa, eikä Suomen hallituksella ole mitään keinoa vaikuttaa näihin päätöksiin.

Palkankorotusten osalta taas ostovoimakehityksen turvaaminen nimenomaan vaatii tuloverotuksen keventämistä, koska palkan noustessa myös verotus kiristyy (jollei tuloverotusta samalla kevennetä) ja nettovaikutus jää pahimmillaan nollille. Monet sosiaaliset etuudet ovat lisäksi tulosidonnaisia, ja myös esimerkiksi päivähoitomaksut on porrastettu tulojen mukaan. Palkankorotus siis voi kiristää verotusta, alentaa saatavien tulonsiirtojen määrä ja korottaa palvelumaksuja.

Vihreiden todellisia syitä verohelpotusten vastustamiseen vain arvailla. Tai sitten he todella eivät vain osaa.

Terveiset Tampereelta

Puoluekokous oli ja meni, tulokset Keski-Suomen näkökulmasta olivat erinomaiset. Piirimme kansanedustaja Henna Virkkunen valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi. Kokoomusnuorten aloitteista hyväksyttiin salissa mm. negatiivisen tuloveron selvittäminen, työnvälityksen osittainen yksityistäminen ja toisen asteen koulutusta koskenut aloite. Nuorten kannalta harmillista on, että Kokoomusnuorten ja -opiskelijoiden tukema varapuheenjohtajaehdokas Timo Heinonen jäi tasaisessa vaalissa valitsematta, mutta Timon kurssi on joka tapauksessa nousussa ja hänestä kuullaan varmasti vielä.

Keski-Suomen Kokoomusnuorten tekemistä aloitteista kumpaakaan ei ehditty käsitellä, vaan ne siirrettiin puoluevaltuuston käsiteltäviksi. Ahvenanmaan ongelmia ei siis vielä päästy ratkomaan, ja vapauden politiikkaohjelman valmistelukin siirtyy ainakin muutamalla kuukaudella. Puoluevaltuustossa on runsaasti nuoria edustajia, joten keskustelua aloitteista syntyy varmasti. Pyrimme toki lobbaamaan niitä molempia hyvissä ajoin puoluevaltuuston mielipidevaikuttajien suuntaan.

Tampereen puoluekokous antoi runsaasti esimerkkejä mietittäviksi meille Keski-Suomeen, saimmehan puoluekokouksen järjestettäväksemme Jyväskylään vuonna 2010. Vuoden 2011 eduskuntavaaleja edeltävässä puoluekokouksessa nähdään varmasti taas huikea kisa puolueen kärkipaikoista, eikä sovi unohtaa tiukkoja aloitevääntöjäkään.

Puoluekokousaloite Ahvenanmaan ongelmien ratkaisemiseksi

Keski-Suomen kokoomusnuorten tekemä puoluekokousaloite (Kokoomuksen puoluekokoukselle 13.-15.6.2008)

AHVENANMAAN ASEMA SAATETTAVA AJAN TASALLE

Monet esimerkit osoittavat, että Ahvenanmaan nykyiseen asemaan liittyy suuria ongelmia, joita nykyisin käytettävissä olevin keinoin ei ole kyetty ratkaisemaan. Pitkään jatkunut tyytymättömyyden ilmausten katkeamaton sarja kertoo osaltaan, että maakunta itsekään ei ole nykytilanteeseen tyytyväinen. Esimerkiksi Ahvenanmaan asema suhteessa Euroopan Unioniin on koettu maakunnassa epäoikeudenmukaiseksi, ja se on vaatinut jopa omaa kiintiöedustajaa Euroopan parlamenttiin. Toisaalta maakunnan ja sen asukkaiden nauttimat etuoikeudet ovat selvässä ristiriidassa Suomen kansalaisten yhdenvertaisuuden kanssa. Myös suomenkielisten asukkaiden kokema syrjintä ja rasismi ovat räikeitä epäkohtia. On selvää, että näin ei voi enää jatkua.

Suomen olisi kuunneltava ahvenanmaalaisten toiveita ja pyrittävä maakunnan asiassa nopeaan ja selvään ratkaisuun. Koska Ahvenanmaa ei koe asemaansa hyväksi nykyisine etuoikeuksineen Suomen yhteydessä, vaihtoehdoiksi voitaisiin nähdä joko täyden itsenäisyyden myöntäminen sille tai luovuttaminen Ruotsille sopivaa korvausta vastaan. Itsenäisenä valtiona Ahvenanmaa voisi halutessaan hakea myös EU-jäsenyyttä ja saada edustajansa EU-parlamenttiin sitä kautta. Myöskään Helsingissä asioimisen vaatima suomen kieli ei enää olisi rasitteena.

Hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen toimimaan siten, että Ahvenanmaan aseman järjestämistä koskevat neuvottelut aloitettaisiin mahdollisimman pian maakunnan itsensä sekä Ruotsin kuningaskunnan kanssa. Ensisijaisena tavoitteena on oltava maakunnan täysi itsenäisyys.

Talonvaltauksista kovempia tuomioita

Keski-Suomen Kokoomusnuoret ovat tyrmistyneitä talonvaltaajien
toimista Jyväskylän kampuksella. Talonvaltaajien mielestä tiloja
tarvittaisiin taiteilijoiden, käsityöläisten ja muusikoiden
työtiloiksi sekä taidenäyttelyiden järjestämiseen.

Polaarin valtaajien käsitys taiteesta ja kulttuurista on Keski-Suomen
kokoomusnuorten mielestä omituinen. Seiniin tehdyt töherrykset ja muut
sotkut voivat ilmentää tekijöidensä isäkapinaa ja yli-ikäisten teinien
angstia, mutta ne ovat silti vain töherryksiä. Mielipiteenilmaukset
eivät saa olla perustelu toisen omaisuuden käyttöönotolle ja
vahingonteolle, joita talonvaltaajat tekivät Senaatin omistamassa
rakennuksessa. Mielipide, jonka ilmaiseminen vaatii toisten omaisuuden
tärvelemistä, ei ole minkään arvoinen.

Talonvaltausta käsitellään Suomen rikoslaissa hallinnan loukkauksena,
ja siitä langetettavat tuomiot ovat liian vähäisiä. Keski-Suomen
Kokoomusnuorten mielestä lainsäädäntöä talonvaltauksista tulisi
tiukentaa huomattavasti. Vastaavanlainen yhteiskuntaa hajottava
toiminta ei saisi houkutella nuorisoa. Myös kulttuurihistoriallisten
kohteiden tuhoaminen on törkeä teko ja tuomioiden on oltava sen
mukaisia.

Keski-Suomen Kokoomusnuoret ihmettelevät lisäksi tutkija Matti Vesa
Volasen (vas.) kirjoitusta Keskisuomalaisessa 5.4.2008 ("Poliiseja
yliopistolla"). Volasen mukaan rakenteellinen väkivalta synnyttää
terrorismia. Kirjoituksestaan päätellen Volanen pitää rakenteellisena
väkivaltana sitä, että poliisit toteuttivat lain mukaista tehtäväänsä ja
poistivat valtaajat rakennuksesta. Tilojen laittoman haltuunoton
puolustajana Volanen lieneekin valmis tarjoamaan autonomisen tiedekunnan
tapaisten häirikköjoukkioiden käyttöön ensi alkuun oman työhuoneensa.

Kokoomuksen Nuorten Keski-Suomen piiri ry.

Kuvia palkituista

Ansiomerkkejä ansioituneille

Viime viikolla pidetyssä Jyväskylän Kokoomusnuorten kevätkokouksessa Total-Kiinteistöpalvelun tiloissa koettiin juhlavia hetkiä, kun KNL:n puheenjohtaja Teppo Leinonen luovutti Kokoomusnuorten ansiomerkkejä paikallisille suuruuksillemme. Harrastusmerkin saivat Keski-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Heikki Sivonen ja piirihallituksen monivuotinen jäsen Maria Juka, jotka molemmat ovat olleet tärkeitä tekijöitä myös paikallistasolla Jyväskylässä. Aikaisemmin tänä vuonna piirihallitus luovutti harrastusmerkin joutsalaiselle Pekka Huikolle, jonka työn ansiosta Joutsan seudulla vaikuttaa nykyään vahva KNL:n paikallisyhdistys.

Kokoomusnuorten pronssisen ansiomerkin sai Marja Mustikkamaa, joka on toiminut pitkään sekä paikallis-, piiri- että liittotasolla. Hän oli ensimmäinen KNL:n liittohallitukseen noussut keskisuomalainen sitten 90-luvun jälkipuoliskon, ja oli myös JKN:n ja Keski-Suomen kokoomusnuorten puheenjohtajana taannoisina poikkeuksellisen vahvan toiminnallisen eteenpäinmenon vuosina.

Hopeinen ansiomerkki luovutettiin Jaakko Selinille, joka on jo siirtynyt "ukkoyhdistysten" riveihin 30 ikävuoden rajapyykin ylityttyä. Hopeisen ansiomerkin voi saada joko ansiotunut liittotason toimija tai erittäin ansioitunut piiri- tai paikallistason toimija. Jaakko on koko KNL-aktiiviaikansa tehnyt kovaa työtä nimenomaan paikallis- ja piiritasolla. Henkilö, joka ei ole ollut vähintään liittohallituksen jäsen, saa hopeisen ansiomerkin erittäin harvoin, ja meriittien täytyy olla todella vahvat. Yhdessä Jaakon ja monien muiden kanssa Kokoomusnuorten toimintaa vuodesta 2000 lähtien rakentamassa olleena en voi kuin todeta, että siinä meni hopealeijona oikeaan osoitteeseen.

Vaikka ansiomerkki itsessään on vain pieni ja vaatimaton leijonakuviolla varustettu neula, siihen liittyy runsaasti symbolista ja jopa historiallista arvoa. Poliittisessa nuorisojärjestötoiminnassa kiitokset tehdystä työstä ovat harvassa, ja moni pyyteetöntä työtä vuosikaudet tehnyt jää ilman aiheellisiakin kiitoksia. Ansiomerkkijärjestelmän olemassaolo tarjoaa mahdollisuuden muistaa niitä, jotka käyttävät satoja ja taas satoja tunteja omasta vähäisestä vapaa-ajastaan työhön, joka monesti on kirjaimellisesti maailman parantamista. Tänä vuonna 80 vuotta täyttävän Kokoomuksen Nuorten Liiton ansiomerkki liittää saajansa osaksi sitä arvo- ja aatetyön tekijöiden pitkää ketjua, jonka vahvuutta ilman maa makaisi paljon huonommin kuin tänä päivänä voimme todistaa.

Kiitokset ja onnittelut Heikille, Marialle, Pekalle sekä Marjalle ja etenkin Nuorten riveissä täysin palvelleelle Jaakolle!

Tekopyhää paistattelua toisten saavutuksilla

SDP:n Keski-Suomen piiri kiitteli julkilausumassaan Jyväskylän, Korpilahden ja maalaiskunnan päättäjiä kuntaliitoksesta. Erityiskiitoksen julkilausumassa saivat Korpilahden kunnanvaltuuston puheenjohtajan Heidi Niemisen lisäksi maalaiskunnan kunnanhallituksen puheenjohtaja Ulla Lauttamus, sekä Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen.

Nämä nimetyt yksittäiset luottamushenkilöt toki ansaitsevat kiitoksensa. Toisaalta on vähintään tekopyhää haalia kunniaa itselle, kun tosiasia kuitenkin on, että maalaiskunnan demareista enemmistö vastusti Uutta Jyväskylää raivokkaasti. Demaripiiri olisi voinut tulla maalaiskunnan
rohkeiden toisinajattelijoiden tueksi jo ennen päätöstä. Jälkikäteen tehty omakehukannanotto on falski.

Häviäjien puolella on ikävä olla; lopulta liitos kelpasi myös maalaiskunnan kunnanjohtajalle, joka viimehetkellä käänsi takkinsa Vaajakosken työväenyhdistykselle – sen jälkeen kun apulaiskaupunginjohtajan virka varmistui.

Aivan erityisen uroteon maalaiskunnassa teki Jyväskylän maalaiskunnan Kokoomuksen valtuustoryhmä, joista moni valtuutettu jopa henkilökohtaisella panoksella edisti uuden kunnan syntymistä. Kokoomus on alusta asti seissyt liitoksen ja kilpailukykyisen kunnan takana, ja sitä työtä tulemme jatkamaan.

Liitos on syntynyt, mutta uuden Jyväskylän rakentajat valitaan vasta ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Vastahan annettiin lähtölupa. Tärkeintä on, että mahdollisimman paljon jätetään aidosti uusien päättäjien päätettäväksi. Vain välttämättömimmät Uutta Jyväskylää koskevat päätökset pitää tehdä nykyisten valtuutettujen voimin. Muu olisi epäeettistä, ja vailla äänestäjiltä saatua oikeutusta.

Jyväskylän Kokoomuksen Nuoret ry:n hallitus

Tohmajärveläisiltä kiellettiin järjen käyttö

Yleisradion uutisen mukaan Tohmajärven kunta ei saanut opetusministeriöltä lupaa kokeilla venäjän kielen opettamista toisena vieraana kielenä. Tässä käytän aivan tarkoituksella termiä "vieras" kieli, koska suomen ollessa äidinkieli ja englannin ensimmäinen vieras kieli, ruotsi on toinen vieras kieli. Tohmajärveläisille, kuten ehkä 80 prosentille kaikista muistakin suomalaisista ruotsi ei ole sen kotimaisempi kieli kuin englantikaan, pikemminkin päin vastoin.

Noh, näin siis kävi. Itäsuomalainen kunta halusi opettaa nuorisolleen kieltä, joka alueella ja koko maassa on erittäin tarpeellinen ja jonka tarpeellisuus nousee huikeaa vauhtia venäläisten vaurastuessa ja lisätessään kanssakäymistään suomalaisten kanssa. Paitsi ihmisten välisen kanssakäymisen tarpeiden kannalta, myös ihan rahassa mitaten Tohmajärven kunnan kokeiluhakemuksen torjuminen oli ministeriöltä täysin päätön, joskaan ei mitenkään yllättävä ratkaisu. Päätös kieltää ennakkoluulottoman itäsuomalaiskunnan järkevä kokeilu oli suoraan sanottuna hölmö.

Yleisradion uutinen kertoo myös:

Ministeriön perusteluiden mukaan molempia kotimaisia kieliä pitää osata koko maassa. Kokeilulla olisi ministeriön mukaan tutkimattomia vaikutuksia jatko-opintoihin ja mahdollisuuksiin työelämässä.

Noissa perusteluissa mättää useampikin kohta.

* Ensinnäkin, miten niin "molempia kotimaisia kieliä pitää osata koko maassa"? Ja mihin esimerkiksi tohmajärveläinen maanviljelijä tai rajavartija ikinä muka tarvitsee tätä ns. "toista kotimaista"? Vastaus on: Ei mihinkään. Kaikki se yksilön aika ja julkisten voimavarojen käyttö on täysin järjenvastaista resurssihukkaa.

* Toiseksi: Johtaako kolmen vuoden vastentahtoinen väkertäminen kielen osaamiseen? Ei johda. Tästä on näyttöä niin paljon, että luulisi ministeriöstäkin löytyvän joku, joka olisi joskus tutustunut aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.

* Kolmanneksi: "Tutkimattomia vaikutuksia"?! No shit, Sherlock! Mikä on kokeilun idea, ellei siitä koidu vaikutuksia, joita voitaisiin esimerkiksi tutkia?

* Neljänneksi: "...mahdollisuuksiin työelämässä". Ihanko totta... Jos itäsuomalaiset koululaiset saisivat opiskella venäjää yläkoulusta lähtien, heidän työmarkkina-asemansa kohenisi valtavasti. Vaikutukset alueen talouteen, työllisyyteen ja yleiseen houkuttelevuuteen olisivat massiiviset. Tämä olisi niin toimivaa ja järkevää aluepolitiikkaa, että sellaisen ratkaisun mahdollistaneelle poliitikolle pitäisi myöntää kunniamerkki, ja hänen kunniakseen pystyttää pronssipatsas Tohmajärven kunnantalon eteen.

Keski-Suomen Kokoomusnuoret ovat kannanotoissaan jo perinteisesti puolustaneet valinnanvapautta kielten opiskelussa. Nähtävästi työsarkaa riittää, oman puolueen sisälläkin.

Tekstin kirjoitti
Antti Vesala
poliittinen sihteeri

Keski-Suomen kokoomusnuorten blogi avattu!

Tervetuloa Keski-Suomen Kokoomusnuorten blogiin. Täällä piirihallituksen jäsenet ja muut nuoret kokoomusaktiivit kertoilevat mietteitään aina päivänpoliittisista kysymyksistä suuriin periaatteellisiin linjauksiin. Keskustelu on vapaata ja palaute tervetullutta.