Näyttää siltä että puheenjohtaja kilpailu toimii pitkästä aikaa kuten sen toivoisin ainakin itse toimivan eli hyvässä hengessä ja sopuisassa kilvoittelussa. Käytännössä siis kokonaisuus toimii näytelmänä, jolla houkutellaan uusia jäseniä vaikuttamaan asioihin. Kilpailijat ovat kerrankin pätevät ja hyvät mutta politiikassa pitää olla "sopiva" ja se määritelläänkin syvissä vesissä.
Pj-kilpa on kuitenkin sivuseikka. Pj:stä ei kautensa jälkeen yleensä ole kuulunut mitään, syystä tai toisesta. Valtataistelu kulisseissa on paljon oleellisempaa ja mielenkiintoisempaa. Sen vuoksi onkin hyvä spekuloida sillä mitä muuta Liittokunta voisi tehdä.
Selaillessa liiton sääntöjä tuli mieleen että kun pohjoisella on paljon yhteistyötä ja sopuisia piirien puheenjohtajia ja hyviä ihmisiä (kunnon porvareita) ehdokkaina, pitäisikö tehdä myös suurempia fundamentaalisempia muutoksia esimerkiksi liiton sääntöihin.
Tällä hetkellähän edustus liittokokouksessa määräytyy jäsenten määrän kautta. Tapa on toki demokraattinen mutta jättää huomiotta maantieteellisen ulottuvuuden valtakunnassa. Nykyisen vahvan liittokunnan voisi kuvitella haluavan turvata oma asemansa myös tulevaisuudessa ja siksi liiton sääntöjä voisi tarkistaa maantieteellisen tasapuolisuuden nimissä.
Liiton säännöissä liittokokousedustajamäärä tulisi määritellä erityisen suhdeluvun kautta, joka määriteltäisiin piirin jäsenten ja potentiaalisten jäsenten suhteessa. Ajatuksena on että piirin jäsenten suhteellinen edustavuus piirin alueella asuvien nuorten lukumäärästä määrittelisi myös edustajien määrän liittokokouksessa. Edustavuus paranisi sillä jokaisen jäsenen vaikuttavuus suhteessa omalla alueellaan olisi tasapainotettu muihin alueisiin nähden.
Poliittisesti aihe lienee herkkä mutta se tarjoaa myös hyvän testin Liittokunnan jäsenille testata sen eteläisimpien jäsenten sitoutuneisuutta Liittokuntaan.
yksityisesti ajatellen,
Mikko Oksanen
KSKN piirihallituksen jäsen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hitsinpimpula. Nyt kun vanha änk^h^h^harvostettu aktiivi, rakas ystäväni Mikko Oksanen alkaa ehdotella tyylilleen ominaisesti tällaisia mullistavia muutoksia, on ehkä toisenkin vanhan kus^h^h^haktiivin heittää ajatuksenvirtaa peliin. Muuten en kirjoittaisi, mutta Mikon tekstin luettuani alkoi päähän tunkemaan ajatuksia muista liittokokousedustusten laskutavoista, jotka muuttaisivat valta-asetelmia nykyisestä.
Lähdetään siis suhdeluvuista. Mikonkin ehdotus perustuu tietyin kriteerein laskettuun suhdelukuun, joka osoittaa piirin saaman osuuden yhteensä 150 kokonaisen äänen liittkokousedustajasta. Koska suhdeluvut harvoin menevät tasan, jaetaan kokonaislukujen osoittamien edustajien jälkeen jäljelle jäävät noin 5-7 edustajapaikkaa pilkun oikealle puolelle jäävien desimaalien mukaisesti. Lähden näissä omissakin ajatuksissani siitä, että määräytymiskriteereistä muodostetaan suhdeluvut, joiden perusteella paikat jaetaan.
Yksi vaihtoehto olisi laskea kunnallisvaaleissa vaalipiirin alueella sijaitsevien kuntien potentiaalisen kokonaisehdokasmäärän (kaikki listat täynnä) suhde nuorten ehdokkaiden määrään ja faktoroida jollain tapaa sisään myös vaalin tulos nuorten ehdokkaiden osalta (nuorten ehdokkaiden osuus kokonaisäänimäärästä tjsp). Näin saataisiin varsin tavoitteellisesti vaalimenestystä mittaava vallanjakotapa Kokoomusnuoriin. Ongelmana tässä olisi vain se, että edustukset hakattaisiin kiveen aina seuraavaksi neljäksi vuodeksi ja jäsenhankinnan ainoa tarkoitus järjestön sisäisen vallankäytön kannalta olisi saada mahdollisimman päteviä ehdokkaita seuraaviin kunnallisvaaleihin.
Toinen mielenkiintoinen ajatus on piirien edustusoikeuksista luopuminen ja kaikkien (jäsenmaksunsa maksaneiden) jäsenten äänioikeuteen siirtyminen. Tällöin liittokokouspaikka nousee toki yhdeksi määräävimmistä tekijöistä, koska tokihan lähimmistä piireistä paikalle saadaan väkeä äänestämään, kun vaikeimmillaankin (muuten kokouksesta vähät välittävälle jäsenelle) kyse on lauantai-iltapäivän, la-su -yön ja puolikkaan sunnuntain viettämisestä kokouspaikkakunnalla.
Nykyisen, jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten määrään perustuvan järjestelmän yksi parhaita puolia on edustuksen määräytymisperusteiden samankaltaisuus puoluekokous- ja puolueen piirijärjestöjen piirikokousedustusten kanssa. Jos määräytymisperusteet Kokoomusnuorten liittokokoukseen olisivat merkittävästi erilaiset, olisi piirijärjestöjen keskitettävä huomiotaan useamman määräytymisperusteen täyttymiseen, jotta vaikutusmahdollisuudet pysyisivät hyväksyttävinä kaikilla tasoilla. Nykyinen järjestelmä kannustaa piirejä ja paikallisyhdistyksiä jäsenhankintaan, joka vaikuttaa suoraan valta-asetelmiin kaikilla tasoilla.
Vladimir Iljitsh Uljanov sai muista vähemmän hyvistä ajatuksistaan huolimatta juurrutettua mieliin politiikan maksiimin "Kto koto?" Kontekstissa käännettynä kysymys tarkoittaa "Kuka hyötyy?", ja on aina varsin sovelias näissä vallanjakokysymyksissä. :-)
(äh, nyt pitää jakaa kahdeksi kommentiksi, kun joku ei ole osannut ennakoida koodatessaan näin pitkiä sepustuksia)
Sivosen Heikki kirjoitti blogissaan järjestön sisäisen kehittämisen turhuudesta. Jäsenhankinnan lisäksi haasteena on myös jäsenhuolto, eli nykyisten jäsenien pitämien ainakin niin tyytyväisinä, että nämä maksavat vuosittain jäsenmaksunsa. Stagnaatioon vaipunut paikallisyhdistys, piirijärjestö tai liitto ei pysty pitämään kiinni niistä jäsenistään, jotka odottavat toiminnan kehittyvän esimerkiksi jäsenmäärän tai vaikutusmahdollisuuksien kasvaessa. Jos järjestön sisällä oltaisiin tyytyväisiä esimerkiksi 70-luvun toimintamalleihin tai järjestörakenteeseen, olisi Kokoomusnuoret tai puolue tuskin jaksanut käydä läpi koko kentän käsittänyttä sääntöuudistusta vuosikymmenen alussa. Jos järjestöjen kehittäminen nähtäisiin yleisemminkin turhaksi, niin olisiko sitten tarvetta uudistaa yhdistyslainsäädäntöä ottamaan huomioon esimerkiksi sähköisten kokousten mahdollisuuden?
Onnistunut järjestöllinen kehitystyö antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet myös politiikan sisältöjen miettimiseen. "Politiikan tekemisen" ja järjestöllisen kehittämisen välille on turha rakentaa keinotekoista vastakkainasettelua, koska menestyvä liitto tarvitsee kumpaakin - kaikilla järjestön tasoilla.
Toisaalta jokainen puhtaasti arvopohjansa siivittämänä Kokoomusnuoriin liittynyt huomaa aktiiviuransa aikana myös järjestöllisiä kehityskohteita. En usko, että tällöin ensimmäinen ajatus liittyy "sisäisen kehittämisen turhuuteen", vaan kokemus on osoittanut, että oma tyytymättömyys nykytilaan (yleensä korjausehdotuksilla varustettuna) tuodaan kyllä riittävän ponnekkaasti esille. Hyvä näin.
Ajatellen,
Fantti
Entinen Kokoomusnuorten aktiivi
Lähetä kommentti