Annetaan nyt vain se itsenäisyys Ahvenanmaalle

Oman euroedustajan vaatiminen jatkuu Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsen Roger Jansson tehostaa nyt tätä vaatimusta "huomauttamalla", että maakunnan itsenäisyyttä ajava puolue on saanut jo peräti kaksi edustajaa maakuntapäiville.

MTV3:n uutisen mukaan Roger Jansson uhkailee Suomen päättäjiä mm. seuraavasti:

"Itsenäisyyspuolueen kannatus on edelleen vähäistä mutta se on lisääntynyt. Suomen kannattaisi kehittää Ahvenanmaan itsehallintoa ja hoitaa Ahvenanmaan poliittisia intressejä mahdollisimman hyvin. Silloin itsenäisyysvaatimukset eivät saisi kannatusta, Jansson huomauttaa."

Janssonin mainitsema "poliittisten intressien hoitaminen" jää uutisessa hieman epäselväksi. Jos kyse on aluepolitiikasta, jollaista harjoitetaan suhteessa kaikkiin muihinkin maakuntiin, pitäisi Janssoninkin ymmärtää, että millekään maakunnalle ei kuulu eikä voi kuulua määräänsä enempää erityisetuisuuksia. Näyttää siltä, että yksikään toinen maakunta ei Suomessa yllä lähellekään sitä röyhkeyttä ja ahneutta, jota Ahvenanmaan edustajat osoittavat aina kun saavat suunsa auki.

Vaatimukset kiintiöidä yksi Suomen euroedustajan paikoista Ahvenanmaalle ovat todennäköisesti vain yritys betonoida hiipuvan RKP:n edustus europarlamentissa myös tulevaisuudessa, kun puolueen paukut eivät välttämättä enää muuten siihen riittäisi. Tämä ei tee vaatimuksesta yhtään hyväksyttävämpää, vaan päin vastoin asettaa sen jos mahdollista, vieläkin kyseenalaisempaan valoon.

Janssonin tyylilajia mukaillaksemme ahvenanmaalaisten kannattaisi kehittää omaa kohtuudentuntoaan mahdollisimman hyvin, koska muuten pitkämieliset suomalaiset saattavat kyllästyä tämän käenpoikamaakunnan vaatimuksiin, joiden röyhkeydellä ei näytä olevan mitään rajaa. Kaikki tosiasiat osoittavat, että Ahvenanmaan ja sen asukkaiden asiat ovat kaikilla mahdollisilla mittareilla niin hyvin, että mikä tahansa muu Suomen maakunta on enemmän oman euroedustajan tarpeessa kuin se. Tämä ei tietenkään koske mm. suomenkielisiä, jotka eivät Suomen maakunnassa Ahvenanmaalla saa palveluita omalla äidinkielellään.

Jansson unohtaa, että Ahvenanmaan edustus EU-parlamentissa ja kaikkialla muuallakin hoituisi oikeudenmukaisella ja varmasti kaikkia osapuolia parhaiten tyydyttävällä tavalla, kun Ahvenanmaa olisi itsenäinen. Eivät olisi välinpitämättömät suomalaiset häiritsemässä etujen ajamista. Edelleen on syytä kysyä, kuten Keski-Suomen Kokoomusnuorten puoluekokousaloitteessakin korostetaan, onko Suomen yhteydessä pakko väen vängällä roikkua, kun kerran se on niin kamalaa ja Suomi sortaa. Ehkäpä, edelleen Janssonia seurataksemme, maakunnan "itsehallinnon kehittämisessä" seuraava looginen askel todella olisi itsenäisyys.

Edelleen on syytä pitää auki myös mahdollisuutta myydä Ahvenanmaa Ruotsille. Selvän rahan ohella vaihtovälineenä voitaisiin pitää jonkinlaista kaistaletta Tornionjoen länsirannalta. Siellähän asuu runsaasti suomen- ja meänkielistä väestöä, jonka kielellisistä oikeuksista Ruotsi ei ole koskaan osannut huolehtia läheskään samalla vakavuudella kuin Suomi ruosinkielisisten oikeuksista.