MTV3:n Suomi-areenassa oli enimmäkseen yllätyksetöntä keskustelua puolueiden johtajien kesken. SDP:n uusi puhis Jutta Urpilainen oli valmistautunut jo hieman paremmin kuin äskettäin puheenjohtavalintansa selvittyä tehtyihin haastatteluihin, puhumattakaan nyt kampanjan aikaisista hupsutuksistaan. Myös Vihreiden (de röda) puheenjohtaja Tarja Cronberg kunnostautui omalla tavallaan, mistä tämän postauksen lopussa lyhyehkö sananen.
Urpilainen oli jo aikaisemmin ottanut SDP:n puoluekokouspäätöksen mukaisesti valikoimaansa "ilmaisen" päivähoidon vaatimisen, ja nyt Suomi-areenan repertuaariin oli otettu ruoan arvonlisäveron alentamisen vastustaminen. Molemmista hänelle tuli ansaitusti nekkuun. Ei ole koskaan liian painokkaasti muistutettu, että "ilmaisia" palveluita ei ole. Niiden kustannukset maksetaan aina, ja kustannusten maksajina ovat aina me tavalliset ihmiset, lopulta. Kun jotain tarjotaan täysin ilman suoraa vastiketta (eli edes muodollista maksua, jota kaikkein köyhimmiltä ei edes peritä), syntyy tälle hyödykkeelle ylikysyntää. Jos kaupasta saisi hakea vaikkapa keskiolutta ilman maksua, kyllähän sitä myös haettaisiin, vaikkei sillä hetkellä olisikaan jano. Ahneimmat hamstraisivat kaapit ja kellarit täyteen (mikä johtaisi lyhyessä ajassa keskiolutpulaan), ja osa tuotteesta menisi pilalle. Syntynyt vääristymä johtaisi siihen, että hamstranneet voisivat myydä olutta pimeästi tai käyttää sitä itse tuhlailevaisesti.
Vaikkei tuotteen (olut) ja palvelun (päivähoito) markkinoita voikaan aivan suoraan verrata, tämä esimerkki auttaa toivottavasti edes alulle sen ymmärtämisessä, millaisia ongelmia jonkin hyödykkeen tarjoaminen ilman suoraa vastiketta aiheuttaa. Urpilaisen mukaan päivähoitomaksujen poistaminen muiltakin kuin pienituloisimmilta tekisi Suomesta varhaiskasvatuksen mallimaan. Tämä paljastaa kiinnostavalla tavalla väläyksen demarin ajatusmaailmasta: On mallikelpoinen olotila, jos vanhemmille rakentamalla rakennetaan kannustin viedä lapsensa laitokseen heti kun mahdollista ja pitää siellä niin kauan kuin mahdollista. Kun kaikki muut perheen ja lähimmäisten keskinäiset huolenpitosuhteet on sosialisoitu valtiokoneiston toiminnoiksi, viimeisenä halutaan sosialisoida lapsen ja vanhemman suhde. Tämä on lähes inhottavaa.
Muussa yhteydessä Suomi-Areenan keskustelussa oli aiheena ruoan arvonlisäveron alentaminen. Ainoana puoluejohtajana Jutta Urpilainen oli asiaa vastaan, vaikka aikaisemmin SDP oli suorastaan vaatinut sen aikaistamista. Urpilaisen mukaan ruoan arvonlisäveron alentaminen toisi lisää käyttövaraa esimerkiksi pienituloisen eläkeläisen kuukausituloihin nelisen euroa, eli varmuuden vuoksi pariin kertaan toistaen "pienen Eedam-paketin" verran. "Pienituloisen arjessa" tämä "Eedam-paketti" ei hänen mielestään tuntuisi lainkaan. Urpilaisen tarjoama vaihtoehto eli kunnallisveron ansiotulovähennyksen korottaminen toisi hänen laskelmiensa mukaan peräti kolmikertaisen "lisäyksen". Voi kysyä, onko kolme "Eedam-pakettia" vähävaraisten arjen kannalta jotenkin mullistavasti tuntuvampi lisäys kuin yksi paketti. Voi kysyä myös, miten Urpilainen ajatteli ulottaa tämän ylimääräisten "Eedam-pakettien" määrän kolminkertaistavan ideansa parantamaan sellaisten "arkea", jotka eivät muutenkaan maksa lainkaan veroja. Ei siis ole mitään veroja, joihin vähennyksiä voisi kohdistaa.
Ruoan arvonlisäveron siirtyminen hintoihin puhutti myös. Muun muassa Jyrki Katainen korosti kuluttajien vastuuta valvoa ruoan hintatasoa siinä vaiheessa, kun ruoan arvonlisäveron alennus toteutuu. Katainen kehotti suoraan vaihtamaan kauppaa, jos kauppa yrittää vetää veronalennuksen hyödyn itselleen välistä. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronbergin mukaan tällaista vastuuta ei voi sälyttää kuluttajien niskaan. Cronbergin mielestä veroalen vaikutusten siirtyminen hintaan pitäisi olla päättäjien valvottava asia. Entisenä demarina Cronberg on ajattelutapansa puolesta hahmotettavissa, mutta turha hänen ajatuksistaan on näköjään todellisuudentajua hakea. Ei tullut ilmi, minkälaista valvontajärjestelmää Cronberg halusi ehdottaa elintarvikkeiden hintojen kontrolloimiseksi, eikä myöskään, minkä kaikkien muiden hyödykeryhmien hintakehitystä hän haluaisi päästä valvomaan. Edelleen voi kysyä, mitä kaikkia muita asioita ei voi jättää vain tavallisten ihmisten omalle vastuulle. Kuitenkin taas kerran päällimmäiseksi jää kysymys, mitä ihmettä näin täysi demari tekee keskustaoikeistolaisen hallituksen ministerinä. Palautuu mieleen muutaman vuoden takainen SDP:n puoluekokousaloite, jossa ehdotettiin osakkeiden hintojen ottamista valtion kontrolliin.
Ruoka on yksityisessä jakelussa siitä syystä, että sillä on yhdet kattavimmista markkinoista. Se on elintärkeä hyödyke kaikille ihmisille, ja juuri tästä syystä valtio on syytä pitää mahdollisimman kaukana sotkemasta sen jakelun toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti